USA on hieno maa. Hieno maa, jossa on perhanan paljon kivoja ruokia sellaisiin pakkauskokoihin ängettynä, ettei kauppaan tarvitse änkeytyä uudetaan heti seuraavana päivänä. Lueskelin tässä Mintun postausta rahkasta Turkissa - ja tämä sai minut väkisinkin ajattelemaan, mitä ruokia itse kaipaan USA:sta. No, (ruokien) pakkauskoot jo mainitsinkin, vaikka ihan aina en olisi tätä allekirjoittanutkaan. Joskus ne isot pakkaukset nimittäin ärsyttivät - kaappeihin ne mahtuivat vain vaivoin ja olihan niitä kohtuullisen raivostuttava kantaa kotiin niissä surullisenkuuluisissa pienissä ja höttöisissä "muovipusseissa".

Mutta - heti alkuun pieni yllättäjä. Nimittäin juusto! Olen tainnut aiemmin mainita jotain siitä - ohimennen ainakin - että jenkkijuustot maistuvat pahvilta, mauttomilta ja ehkä vähän kumisiltakin. Vaan löysinpä Kalliovuorten keskeltä tuontijuustoa New Yorkista saakka - Yancey's Fancy Buffalo Cheese on ihan must. Paksuja siivuja leivälle keitetyn kananmunan kaveriksi - nam. Täysin vastaavaa en Suomesta ole löytänyt - ainakaan yhtä täyteläisen tulista ja kermaista.

Josta pääseekin kivalla aasinsillalla eteenpäin - nimittäin se leipä. Eikä ihan mikä vaan leipä, vaan Utahin paikalliserikoisuus, squaw. Vähän kuin makeaa ruisleipää, muttei kuitenkaan - tai vaihtoehtoisesti vähän saaristolaisleivän tapaista, muttei niin vahvalla ominaismaulla. Pakastimesta löytyy vielä muutama siivu, muttei läheskään riittävästi!

Myös Utahin hunaja on ihan omaa luokkaansa - ja ehkä sanomattakin selvää, että olen imenyt meidän utahilaishunajapurkit nurkkia myöten loppuun teetä lipitellessäni.

Hoody's Deep South Praline Pecans. Taas ihan selvä no-brainer, näitä(kin) voisin imeä itseeni ihan loputtoman paljon. Onneksi Costco myy tukkupakkauksittain, mitä nyt hinta vaan on aavistuksen suolainen - yhdestä (myönnettäköön, että ihan kohtuullisen kokoisesta) purkillisesta sai maksaa noin $10.00 luokkaa. Jos näitä jostain vaan käsiinsä saa, kannattaa maistaa - näihin nimittäin jää tuskallisen varmasti koukkuun ja syömisen lopettamiseen tarvittaisiin Cruisen Tomppaa, on se sen verran mission impossible.

 Ikinä, koskaan tai milloinkaan ei ole niin pahaa makeanhimoa, että kannattaisi ostaa haikarkkeja. Näyttäväthän ne kohtuullisen houkuttelevilta, mutta maistuvat kammottavilta.

Joitain karkkejakin on välillä ikävä. Sweet Tartsit ovat mun ikisuosikkeja, niin on toisaalta myös Ice Breaker Soursit, etenkin marjanmakuiset. Herseysin suklaa menee alas sen verran takkuisesti, että se on hyvää yhden palan verran, yhtään enempää en kaipaa. 3 Musketeers taas on miehen lemppari - niitä tosin saa tätä nykyä jo esim. Lidlistä.

Elintarvikkeiden osalta kaipaan näin yleisesti ottaen niitä fiksumpia pakkauskokoja sekä järkevämpiä hintoja. Me toisaalta oltiin Costcon asiakkaita, ja kuka tahansa Costcossa joskus käynyt ymmärtää takuulla sen, miksi puhun hyvistä diileistä ja hinta-laatusuhteesta. Jos siis vedetään nyt muutamat mutkat suoriksi. Sen sijaan en kaipaa ollenkaan höttömuovikasseja ja niiden paljoutta, tai edes Costcon laatikkoayteemiä. Se on ihan OK, mutta yksin parin laatikon kanniskelu kotiin saakka tuottaa tuskaa, ja sen jälkeen se mokoma pahvilaatikko on ainoastaan tiellä. No good. Kaipaan toisaalta myös Trader Joe'sia - tätä ei ehkä tarvitse pahemmin edes selittää. Luomua suhteellisen järkevään hintaan, ja ne karkit... Etenkin tummalla suklaalla kuorrutetut vaahtikset. Apua. Tahdon!

Mitä en kaipaa? No sitä Hersheysiä. Kammottavia sinivalkoisia haikarkkeja (viinikumeja), jotka maistuivat lisäaineilta ja myrkyiltä (mutta joita sai aina Holidaylta tarjouksena $1.00 per pussi - ei yllätä...) tai myöskään utahilaisten perinneherkkua, fry saucea. Yhh.

Kaikki kuvat tähän postaukseen olen julkeasti lainannut netistä Googlen suopealla avustuksella. Kiitokset näistä kuuluvat siis joillekin aivan muille, kuin minulle.

Sanna ja Minttu pyysivät minulta pitkälti jo aikapäiviä sitten jonkinlaista postausta siitä, mitä kaikkea nähtävää, koettavaa ja tehtävää Utahissa on. Utah kun nyt ei ole esimerkiksi sama asia kuin Florida, Kalifornia tai New York, jotka houkuttelevat turisteja jo ihan pelkästään nimen perusteella. Utahissa sellaista vaaraa ei ole, ellei sitten satu kuulumaan LDS-kirkkoon ja päädy sitä kautta vuorien väliin. Hassua sinänsä, että ainakin minun mielestäni Utahissa on paljon mielenkiintoista nähtävää - ei ehkä yhtä ikonista, kuin Vapaudenpatsas tai niin monipuolista kuin esimerkiksi Universal Studios, mutta Utah on... No, aika älyttömän siisti paikka.

Yritin saada koottua edes jollain tavalla järjellistä listaa niistä paikoista, jotka ovat olleet minusta ihan nappivalintoja. Ja hei - jos tätä tekstiä lukevista löytyy sellaisia, jotka syystä tai toisesta ovat Utahiin eksymässä, voin kysellä vielä selvästi parempia (ja spesifimpiä) vinkkejä myös meidän aidolta paikalliselta.

Se mikä tässä pitää kuitenkin vähän puolueellisesti todeta on se, että Utah on muuten ihan oikeasti hieno paikka! Me ollaan miehen kanssa todella innoissamme Grönlannista ja Islannista - toisaalta halutaan päästä tutkailemaan vuoria vähän muuallekin vielä näiden lisäksi. Ja silti me todettiin, että on Kalliovuoria (ja Wasatch Frontia) kyllä vaikea päihittää. Etenkin kevät ja syksy ovat Utahissa ihan käsittämättömän kauniita, luontoa löytyy joka puolelta ja kelpaa Utahissa lähteä myös tien päälle. Monta paikkaa on minultakin näkemättä - vielä tulevaisuudessa nekin on siis päästävä itse kiertämään.

Kuvat ovat tällä kertaa ammattilaisten käsialaa - parempi vaan, kun en sotke omilla kännykkäkuvillani koko komeutta. Heh!

Syksyn värit Utahissa. Ihan käsittämättömiä! Kuva: Derek Keats

Navajo Arch. Kuva: Bill Gracey

Arches National Park (kotisivut)

Moab, UT 84532

ANP on ihan selvä no-brainer - jos käytössä on yhtään enemmän aikaa ja haluaa mahdollisuuksien mukaan käväistä Coloradossakin, sattuu Arches National Park aika sopivasti matkan varrelle. Puistossa saa helposti vietettyä vaikka useamman päivänkin ja toisaalta, halutessaan sen pystyy ajamaan autolla läpi todella nopeastikin pelkkää näköalareittiä pitkin. Ainakin minut Arches veti ihan sanattomaksi, ja patikointi Delicate Archille oli todella kaiken vaivan ja hikoilun arvoista!

Olen kirjoittanut Arches National Parkista blogiinkin muutamaan otteeseen: ensin hieman rennommalla otteella joulukuussa, viimeisimmäksi hieman tarkemmin asiaan perehtyen maaliskuussa.

Toisaalta myös monet muut Utahin kansallispuistot ovat enemmänkin, kuin näkemisen arvoisia! Minä en itse ole koskaan päässyt näkemään Zionia, Canyonlandsia tai Bryce Canyonia - ja pakko myöntää, että harmittaa. Myös Coral Pink Sand Dunes kiinnostaisi. Utahissa olisi paljon nähtävää ja koettavaa, tässäkin selvästi vain murto-osa! Ja muuten - jos etelämmäs ajelee, ei St. Georgessa pysähtyminen ole ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Provo Canyon syksyllä.

Spiral Jetty & The Great Salt Lake. Kuva: David Jameson

Spiral Jetty (kotisivut)

Box Elder, UT

Aivan kuten Arches National Parkistakin, myös Spiral Jettystä löytyy dataa blogista jo ennestään. Silloin kun me ollaan Spiral Jettylle eksytty, ei meillä oikeastaan ollut mitään kummempia odotuksia. Se tapahtui täysin miehen toiveesta ja minun tehtäväkseni jäikin lähinnä sivistää itseäni Wikipedian armaalla avustuksella ja katsoa, millä tasolla Great Salt Laken vedet ovat. Nämä kannattaa siis ainakin muistaa tsekata ennen Jettylle menoa - jos vesi on liian korkealla, on koko Jetty piilossa. Myönnettäköön, että ehkä vielä Jettyäkin enemmän minä tykkäsin kävellä suolan päällä ja rapsutella sitä kynsillä pikku maistiaisiksi.

Muuten - Great Salt Lake myös yksinään on todella näkemisen arvoinen. Suomesta ei ihan vastaavaa löydy, eikä toisaalta muualtakaan lähimain. Suola aiheuttaa kyllä aina välistä omat ominaisarominsa, mutta kun niiden kanssa on sinut, ei tarvitse pelätä.

Maailman suurin Costco (Desert Newsin artikkeli)

1818 S 300 W, Salt Lake City, UT 84115

Jos lompakosta sattuu löytymään Costcon jäsenkortti, kannattaa käydä töllistelemässä maailman suurinta ketjun liikettä Salt Lakessa. Jos jo ihan tavallisenkin kokoisessa Costcossa on katselemista ja etsiskelyä, saa SLC:n jättimarketissa kiertää jalkansa kipeäksi ja miettiä, miltä käytävältä milloinkin tuli. Ei ehkä siinä perinteisimmässä mielessä mikään erityinen nähtävyys, mutta mukava pieni arjen piristys. Paikallinen uutismediakin muuten huomioi paikallisen Costcon kookkuuden (artikkeli täällä).

Näitä näkymiä Temple Squaren ylle voi ihastella esimerkiksi The Roofista, josta olen alle kirjoitellut hieman enemmänkin. Kuva: Noppadon Wongsuwan

Toisaalta, Temple Squarea voi ihastella myös ihan maantasaltakin. Kuva: Aimee Curtis

Temple Square (kotisivut)

50 N Temple, Salt Lake City, UT 84150

Aika luonnollisestikin Salt Lake Cityn keskusta on varmasti yksi niistä paikoista, joita suurin osa Utahiin matkaavista käy ihmettelemässä. Ydinkeskustan keskeltä löytyy myös Temple Square, joka jää käytännössä Joseph Smith Memorial Buildingin, Templen ja City Creekin väliin. Puisto, suihkulähteet ja lukuisat (LDS-aiheiset) monumentit ja muistomerkit ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia ja vaikuttavia. Ja niin - onhan Temple Square oikeastaan yksi Salt Lake Cityn ikonisimmista paikoista, joita käydä katsomassa. Eikä se tien toisella puolella sijaitseva City Creek Centerkään tosiaan tilannetta ainakaan pahenna.

City Creek Center (kotisivut)

50 Main Street, Salt Lake City, UT 84144

Temple Squaren vieressä sijaitsee suhteellisen suuri kauppakeskus, City Creek Center. Se on saanut rahoituksen suurimmaksi osaksi LDS-kirkolta, joten sunnuntaisin ei ostoksille ole asiaa. City Creek jo itsessään on pieni nähtävyys - kauppakeskuksen läpi kulkee joki, lasikattokin näyttää aika kivalta ja kauppoja löytyy suhteellisen runsaasti. Myös ulkoalueet City Creekissä on ihan hurjan kivat, ylätasanteelta löytyy paljon löhöilyalueita ja toisaalta alapuolella olevat suihkulähteet ovat nekin aika mukavat. City Creekissä pääsee tutkailemaan elämää myös kadun yläpuolelta lasitunnelista, joka sekin on aika veikeä. Uskaltaisin melkein väittää, että ehdottomasti yksi Salt Lake Cityn pakollisista paikoista nähdä! City Creekistäkin olen muuten intoillut jo aiemminkin.

Salt Lake Temple (kotisivut)

50 N Temple, Salt Lake City, UT 84150

Seuraavaksi ajattelin kertoa vähän Utahin ehkä tunnetuimmasta ja oikeasti siitä ikonisimmasta nähtävyydestä. Hassuahan tässä on se, että suurimmalla osaa turisteista on myös melkoisen hauska harhaluulo Templeen liittyen, mutta palaan tähän hieman myöhemmin.  Joka tapauksessa - Temple on yksi mormoniuden kulmakivistä, ja erityisen tärkeä juuri LDS-kirkon jäsenille. Luonnollisestikin Temple houkuttelee myös turisteja, eikä tästä syyttäminenkään käy. Temple näyttää hauskalta ja kun sen merkityksen LDS-yhteisölle tietää, koko hommasta tulee entistäkin mielenkiintoisempi. Entäpä sitten se harhaluulo, jonka mainitsin? Monet haluavat toki päästä tutustumaan Templeen, niin sisältä kuin ulkoakin. Sisäpuolelle ei kuitenkaan ole kenelläkään LDS-kirkkoon kuulumattomalla toiveitakaan pääsystä, joka saattaa monelle tulla yllätyksenä.

Temple Squaren välittömästä läheisyydestä löytyy myöskin City Creek Center. Kuva: Ken Lund

Traverse Mountainin myymälät Lehissa, puolisen tuntia Salt Lakesta etelään ovat ihan oikeasti näkemisen ja kokemisen arvoiset. Yksi niistä asioista, joita itse ikävöin Utahista eniten. Kuva: Arby Reed

Outlets at Traverse Mountain (kotisivut)
3700 Cabela's Blvd, Lehi, UT 84043

Tarvitseeko tätä edes perustella millään tavalla? Outleteja löytyy vähän joka lähtöön ja koko 'kauppakeskus' on rakennettu kivasti - ulkokäytävien päällä on lasikatot ja sisätiloissa ollaan ainoastaan silloin, kun mennään liikkeisiin. Traverse Mountainilta on löytynyt mm. ihan liian monia vaatteita, maailman paras matkalaukku sekä lompakko, ja ties mitä muuta - en uskalla edes ajatella, kuinka paljon olen tuolla Visaa vingutellut... Lehissa on muuten toinenkin nähtävyys, josta olisin kiinnostunut (Sister Wive's -talo!), mutta sijainti on ainakin tällä haavaa jäänyt vielä hämärän peittoon.

Erinäisiä ravintolasuosituksia

Zest - 275 200 W, Salt Lake City, UT 84101 (kotisivut)

• Kasvisruokaa, mielettömän maistuvaa ja vielä järkevillä hinnoilla. Ja ihanat tarjoilijat! Oon myöskin syönyt juuri Zestissä elämäni parasta porkkanakakkua. Jos on omalla autolla liikenteessä, kannattaa miettiä vähän ennalta parkkeeraamista. Ainakin, jos ei siis halua maksaa (muka) lähellä olevasta parkkihallista täyttä ryöstöhintaa.

Schmidth's Pastry Cottage - 1133 S Jordan Pkwy, South Jordan, UT 84095 (kotisivut)

• Salt Lakesta reilut parikymmentä minuuttia etelään ajaessaan saattanee päätyä ihan taivaallisien leivoksien ja pikkuruokien äärelle. Yksi niistä paikoista, jotka eivät välttämättä näytä ihan ylenpalttisen houkuttelevilta ulkopuolelta, mutta eivät toisaalta myöskään petä sisäpuolelta tarkasteltuna.

The Pizza Factory - 2230 N University Pkwy, Provo, UT 84604 (kotisivut)

• Se Provossa sijaitseva. Myönnettäköönkin, että kyseinen ravintola on saanut aika suhteellisen huonoja arvioita Facebookissa, ei mulla ole koskaan ollut mitään pahaa sanottavaa! Kerran olen saanut eteeni väärän pizzan, josta toisaalta tuli hyvitykseksi ihan taivaallisia pizza sticksejä sekä tuplasti ensimmäistä tilaamaani pizzaa parempi pizza. Palvelukin on aina ollut ensiluokkaista, joten siitäkään en valita.

Lehi, Utah. Kuva: Michael Kappel

Kuinka Utahin kevättä muka voi olla rakastamatta? Kuva: MystifiedCat

Yksi mun henkilökohtaisista lemppareistani, Provo Canyon. Ei tämäkään varsinaisesti niitä nähtävyyksiä, joita matkaoppaisiin listattaisiin, mutta jos vain aikaa ja halua on, kannattaa lähteä ajamaan kanjonia ylöspäin ihan jo näköalojenkin takia. Kanjonin välistä nimittäin aukeaa aivan huikeat näkymät Salt Lake Valleyyn! Lumiketjut kannattaa tosin varata autoon vuodenajasta riippuen.


Park City (kaupungin kotisivut)

Jos Salt Lakesta jaksaa vain lähteä ajelemaan hieman eteenpäin, kannattaa ehdottomasti suunnata myös Park Cityyn! Park Citysta löytyy Utahin parhaat laskettelurinteet ja toisaalta, myös paljon muutakin nähtävää. Main Street on aivan mielettömän upea jo yksinään, mutta lisää hauskaa saa järjestettyä itselleen mm. Olympiapuistoon tutustumalla tai miksipä ei satuttaisi omaa matkaansa Sundance Film Festivalien ajalle, mikäli indie-elokuvista pitää. Toisaalta, jos mitä enemmän Wyomingiin päin menee, sitä nätimpiä vuoristomaisemia pääsee ihastelemaan! Park Citysta(kin) olen kirjoittanut jo aiemmin, mikäli niitä tunnelmia tahtoo lukaista.

Park Cityn keskusta / Main Street vuodelta 2005 - ajattelin, että olisi kiva ottaa vähän vanhempaakin kuvaa mukaan. Varsinkin, kun Park City näyttää edelleen täysin samalta! Kuva: Tom Simpson

Näkymä Main Streetille The Riverhorsesta. Kuva: Sarah Sampsel

Sitä sun tätä, ja vähän siitä sivustakin

• Jos minulta kysytään, varaisin matkan Utahiin melkeinpä minä tahansa muuna ajankohtana, kuin kesällä. Syksyllä sekä keväällä värit luonnossa ovat aivan uskomattoman upeat ja toisaalta, myös talvella Utah on äärimmäisen kaunis. Kesällä lämpötilat kohoavat helposti käsittämättömiin lukemiin, joten esimerkiksi haikkaaminen vuorilla / kansallispuistoissa on ihan mahdotonta - tai vaihtoehtoisesti mukana saa vähintäänkin kantaa kymmentä vesigallonaa. Uskaltaisin siis väittää, että Utahista saa enemmän irti kesäkuukausien ulkopuolella.
• Vaikka maineeltaan Ogden (Salt Laken pohjoispuolella) ja West Valley City (Salt Lakesta lounaaseen) ovatkin hieman keskivertoa huonommat, ei minulla ole koskaan ollut kummassakaan mitään ongelmia. Yleisesti ottaen Utah on hyvin turvallinen ja ystävällinen osavaltio.
• Jos mahdollista, majoittuisin itse mieluiten esimerkiksi Park Cityssa (jos rahapussi on tarpeeksi paksu), Sandyssa tai Alpinessa. Provon ja Oremin alue ei sekään ole ollenkaan hullumpi, mutta selkeästi etelämmässä ja näin ollen Salt Lakeen mennessä saa varata aikaa, etenkin ruuhka-aikoina. Myös South Salt Lake kannattaa ottaa huomioon.
• Mikäli joudut käyttämään I-15:a liikkuaksesi yhtään minnekään, vältä kaikin keinoin. Jos et voi välttää, yritä olla liikkeellä ainakin pahimpia ruuhka-aikoja. I-15 on nimittäin tukossa lähes aina.
• Salt Lake Cityn lentokenttä on luultavasti söpöin lentokenttä ikinä! Vaikka esimerkiksi Helsinki-Vantaatakaan ei voi tituleerata erityisen jättiläismäiseksi, on SLC:n kenttä kokoluokaltaan suorastaan vaatimaton siihen nähden. Joka puolelle pääsee parilla askeleella - lennoille pääsee (tavallisimpien ruuhka-aikojen ulkopuolella) todella nopeasti ja toisaalta myös lennolta pääsee vaivattomasti jatkamaan matkaansa myös itse Salt Lakeen.
• Utahilaiset ovat ystävällisiä, mutta uskonnollisuus on helposti näkyvillä ja toisille tämä voi aiheuttaa pientä hämmennystä. Uskonnollisuus näkyy myös esimerkiksi siinä, että kaupoissa on sunnuntaina huomattavasti vähemmän väkeä, kuin arkena. Moninaisempi Salt Lake City on kauppojen osalta kuitenkin täydempi, kuin esimerkiksi Provon kaupat.

Ja pääsee Utahissa katselemaan myös tällaisia, tasaisen lättäniäkin 'vuoria'. Kuva: Loco Steve

Highway 12. Kuva: J. Stephen Conn

Eilen iltasella jääkaappia kaivellessani rupesin miettimään, kuinka eri tavalla jotkut asiat ihan tosissaan ovatkin. Ilman miehen myötämielistä vaikutusta minun jääkaapistani ei löytynyt Blue Diamondin mantelimaitoa, enkä toisaalta kokenut oikeastaan tarpeelliseksi myöskään maapähkinävoin olemassaoloa kaappien perukoilla. Toisaalta, myös miehen keittiönkaapit Utahissa pursuivat maitosuklaasta ja mahdollisimman tummasta leivästä minun toiveestani. Nyt, kun arkea tosissaan rakennetaan vain yhteen maahan, alkaa toisenkin maan elintarvikkeita luikerrella arkipäivään ihan huomaamatta.

Hassua, kuinka monia amerikkalaisia asioita aina elintarvikkeista lähtien löytyy ihan suomalaistenkin ruokakauppojen hyllyiltä! Mies nämä huomaa tietysti räikeän tuttuina yksilöinä kaiken tuntemattoman joukossa. Millaisia vääränmaalaisia asioita meidän kaapeistamme siis löytyykään?

Sitä mantelimaitoa. Suomalaisista ruokakaupoista olisi huomattavasti helpommin saatavilla esimerkiksi Alpron mantelimaitoa, mutta se kuulemma maistuu pahalta. Niinpä Blue Diamondia haetaan yhdestä, tietystä ruokakaupasta kerran - pari viikkoon. Hintaahan suomalaissisarella on reippaasti enemmän kuin amerikkalaisella vastaavalla - vaikka kokoluokka USA:ssa on ihan eri (kotiin tuotiin puolen gallonan kokoisia päniköitä).

Squawia. Silloin siis, kun sitä löytyy pakastimesta tai jaksan (yrittää) leipoa edes puolittain kelvollista vastinetta. Onneksi ei pakosti tarvitse lähteä Utahin ruokakauppoihin saakka leipää ostamaan - Aspen Mills toimittaa sitä myös postin kautta, kunhan vain toimitusosoite on Yhdysvaltain rajojen sisäpuolella.

Maapähkinävoi, sitäkin löytyy aina. Sitä myös sujahtaa mieheltä ja lapselta ihan vaivatta banaanin seuraksi, (ruis)leivän päälle (sen banaanin kanssa yhdistettynä, tietysti) tai ihan oikeastaan minkä vaan asian lisukkeeksi. Tai paljaaltaan. Mutta sitä maapähkinävoita kyllä ihan tosissaan löytyy, ja kuluukin.

Joitakin mausteita. Esimerkiksi Trader Joe'sin 21 Seasoning Salutea on pakko olla, etenkin mozzarella-tomaatti -salaatin seuraksi. Meidän viimeinen purkki juurikin 21 Seasoning Salutea alkaa vedellä viimeisiään, ja tämä aiheuttaa suuria huolen tunteita allekirjoittaneessa.

Melkein hävettää myöntää, mutta kyllä - meiltä löytyy myös joitakin tänne saakka pusseittain raahattuja valmisruokia. Edellämainitun, lähes taivaallisen mausteen kaverina kuvaan joutunut Seeds of Changen sekoitus quinoaa, tummaa riisiä ja valkosipulia on, no - minulla ei riitä sanat tämän kuvailemiseen. Täydellistä ruokaa. Yksinkertaisesti täydellistä. Kyseinen pussi on viimeinen, joka meiltä löytyy, ja ollaan aika pitkin hampain sitä säästelty jotakin tärkeää, mutta oikeanlaista hetkeä varten. Kuvaa katsoessa alkaa tuntua siltä, että se oikea hetki taitaa olla tänään... Myös jotkut kakkumixit ovat ihan taivaallisia. Ah.

Kuivattuja kikherneitä ja papuja löytyy myös! Ja ne on ihan älyttömän hyviä! Vielä taitaa olla muutama pussi chilimaustettuja papuja jäljellä. Näitä syötiin snackeina paljon etenkin automatkoilla ja elokuvissa.

Karkkia! Sweet Tartsit kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan ovat ihan parasta ikinä. Kaikki tänne vaan, kiitos! Näitä ei ole toisaalta vielä ymmärretty tuoda Suomen markkinoille (harmi), liekö jotain vaikutusta sillä, että taitavat olla aika täynnä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä... Myös (jo loppuneita) Ice Breakerseja on ikävä. Sen sijaan kaapeista löytyy valitettavasti edelleen jäänteet Lifesavereista, joita mies rakastaa. Yök.

Vähän kallistutaan nyt rajan pohjoispuolelle, mutta... Mm. Ginger Ale on aika käsittämättömän hyvää sekin, vaikka kunnia siitä enemmän Kanadaan kuuluukin. Inkivääriolutta kulutan minäkin kovin mielelläni, ja sitä meiltä aika pitkälti aina löytyykin. Jos ei Canada Dryta, niin vähintään suomalaisen tehtaan vastaavaa. Ja eipä näissä todellisuudessa ihan kovin suurta makueroakaan ole.

Meillä on tätä nykyä myös huomattavasti suurempi valikoima pähkinöitä, kuin koskaan pelkästään minun toimestani. Myös suomalaiseen makuun vähän erikoisempiakin löytyy kaapeista - esimerkiksi macadamioita. Toisaalta meiltä löytyy myös pusseihin siirrettynä Costcosta löytyviä helmiä - paahdetulla sokerilla ja kanelilla kuorrutettuja pekaanipähkinöitä. Drool...

Me ollaan toisaalta myös rantautettu ihan meitä itsejämme varten erinäisiä reseptejä Suomeen - mikä sinänsä ei varmasti yllätä, tätä tekevät aivan takuulla kaikki kaksi- ja monikulttuuriset perheet. Erityisesti näitä varten meidän kuiva-ainekaappiimme on eksynyt monia sellaisia asioita, joita ei minun aiemmin täysin suomalaisesta keittiöstäni löytynyt. En esimerkiksi koskaan ajatellut tarvitsevani ruokosokeria tai rommiaromia - toisaalta, en ole ikinä tullut myöskään pullataikinan kanssa toimeen, joten myös kardemumma pullia kurpitsapiirakkaa varten uupui pitkään.

Ja vaikka tämä ei suoraan kaappien sisältöön liitykään, olen miehen myötä oppinut myös yhden jalon taidon - nimittäin snackit! Niitä on ihan oikeasti hyvä olla mukana, jos kotoa sattuu yhtään pidemmälle lähtemään. Meidän kohdallamme snackit tarkoittavat aika usein tosin ihan tavallisia asioita; keitettyjä (valmiiksi kuorittuja) kananmunia, pähkinöitä, suklaata ja muutamaan pulloon vettä. 

Mitäköhän suomalaista meidän kaapeista löytyisi, jos pakka käännettäisiin toisin päin. Luultavasti ei ainakaan ihan yhtä laajaa valikoimaa suomalaisia tuotteita - ainakin Finlandia-juustoa sai tosin Costcosta, World Market taas myi Pandan lakuja.

Tulipa nälkä.