Meidän taloudessamme eletään jänniä hetkiä tänään. Suomi nimittäin kohtaa USA:n varttia yli iltakahdeksan, ja jo yksin tämä asetelma riittää kertomaan aika paljon siitä, millaisella mielellä meidän sohvalta matsia tuijotetaan.

Vähän jopa pelottaa ja kammottaa, jos ihan totta puhutaan.

Minä olen melkoinen jääkiekkonirsoilija - tykkään katsoa arvokisapelejä, mutta esimerkiksi SM-liigan pelit jäävät ihan täysin unholaan. NHL:ää on pakko päästä vielä joskus katsomaan myös livenä, onneksi en sentään ole yksin tämän asian kanssa. Kannatan kuitenkin Suomea varsin kovaäänisesti, värikkäästi ja toki myös välillä hammasta purren. Kirosanoilta vältytään suurimmaksi osaksi, mutta sohva kärsii ylös-alas pomppimisestani, miehen tärykalvot kaipaisivat Suomen pelin jälkeen lomaa autiosaarelle ja kannatus kuuluu täältä meiltä luultavasti aina sinne Pietariin saakka.

Entäpä sitten mies? No se nyt on ihan täysi takinkääntäjä. Suomen peleissä kannatetaan Suomea, USA:n peleissä taas silmien eteen laskeutuvat sini-puna-valkoiset lasit. Mies on toisaalta minua reilumpi tyyppi - esimerkiksi Suomen ensimmäisessä pelissä Valko-Venäjää vastaan mokoma kehtasi sanoa vastustajan ansainneen maalinsa. Anteeksi, että mitä? Tästä meinasi äityä pahemmankin luokan tappelu, mutta onneksi Suomi otti ja voitti. Sama myös eilen Saksan kanssa, vaikka mies ei yhtä innokkaasti päätynytkään saksalaisten puolia pitämään. Mistäköhän mahtaisi johtua...

Nyt kuitenkin on jännät paikat edessä, sillä ollaan myös fyysisesti samalla sohvalla katselemassa jääkiekon MM-taistoa. Voisi olla parasta pystyttää pelin ajaksi (ja turvallisuuden nimissä myös tunti ennen sekä jälkeen pelin) jonkinlainen suojamuuri meidän välillemme. Auttaa vain toivoa, että mieheltä riittää tänään sympatiaa myös suomalaisille, tai saattanee joutua muuten nukkumaan ulkona.  Ja olis miusta ihan mukava saada saman peiton alle muutakin lämmikettä, kuin koira. Se on nimittäin aivan liian pieni, ja saattaa runnoutua alle, kun pyörin unissani.

Eikä minulla ongelmaa siinä ole, ettenkö voisi kannustaa USA:a niissä peleissä, jossa se ei pelaa Suomea vastaan. Jos ihan tarkkoja ollaan, aika innokkaasti me kummatkin lauantaina tältä samalta sohvalta, sulassa sovussa, kannatettiin Yhdysvaltoja Valko-Venäjää vastaan.

Katsotaan, kuinka hyvällä menestyksellä selviän tämän illan koitoksesta. Eiköhän me hengissä säästytä molemmat, mutta melkoista sanasotaa taitaa olla luvassa. Toivottavasti pysytään (tai siis minä pysyn) ihan asialinjalla.