10+1 syytä siihen, miksi minulla on maailman paras työ
10:46 ip.
Olen varmasti vähintäänkin rivien välistä hehkuttanut sitä, kuinka suunnattoman paljon rakastan työtäni kiinteistönvälityksen parissa. Ja mikäli se ei rivien välistä ole ollut tarpeeksi selkeästi huomattavissa, sanotaan se nyt ihan ääneenkin: minulla on maailman paras työ!
Enkä muuten liioittele pätkääkään. Samalla voin sanoa, että on tässä työssä kyllä myös huonot puolensa, mutta ne kalpenevat ehdottomasti kaikkien mahtavien asioiden rinnalla.
Olen haaveillut kiinteistönvälityksestä ammattina niin pitkään, kuin jaksan vain muistaa. Uravalinta oli pitkälti selvillä jo sen ikäisenä, kun kynä pysyi joten kuten käsissä - kopioin pienin kätösini kaikki mahdolliset pohjapiirrokset, joita vain lainaksi sain. Kaikki kelpasivat - asunnot, isommat kiinteistöt, ulkorakennukset - kaikki. Myöhemmin skaalani alkoi laajeta julkisivukuvien piirtämiseen ja siihen, että suunnittelin talojen sisältöä aina kodinkoneita myöten. Yhä vieläkin hirveät niput pohjakuvia kuin kaikkea muutakin aiheeseen liittyvää taitaa löytyä vanhempien vintiltä - en ole uskaltanut lähteä kaivelemaan. Häpeäisin luultavasti silmät päästäni...
Kukaan ei siis oikeastaan yllättynyt, kun loikkasin aiemmasta elämäntilanteestani täysin uuteen ja vieraaseen. Kiinteistönvälitys kuitenkin on melkoista jonglööraamista - palkan rakennat sinä itse, kukaan muu ei tee töitä puolestasi. Jos rahaa ei tipahda tilille, ihan saat syyttää vain ja ainoastaan itseäsi. Mutta mikä tästä alasta sitten tekee niin käsittämättömän mahtavan?
Uudet ihmiset. On ihan mieletöntä tutustua uusiin ihmisiin, ja oppia tuntemaan aiempia tuttavuuksia hieman syvemminkin. Monista asiakkaista muodostuu helposti kavereita, joistakin jopa ystäviäkin - on ihana voida soittaa asiakkaalle rentoon sävyyn rupatellen, tuttavallisesti.
Osana unelmaa. Hei, ollaanpa rehellisiä - kenen elämän yksi suurimpia asioita ei muka olisi oman kodin ostaminen? Niinpä niin. Aika useasti ihmiset hakevat juuri oman elämäntilanteensa unelmakotia - on se sitten rivarikolmio esikaupunkialueelta tai kompakti kerrostaloyksiö keskustasta - tai ehkä sittenkin iso omakotitalo maalta. Kuinka tahansa, jokainen etsii omia unelmiaan, ja minä olen omalta osaltani vastuussa niiden toteuttamisesta.
Onnistumiset ja epäonnistumiset. Ilman epäonnistumisia ei ole onnistumisia. Kun muutaman kerran toheloi juuri sillä hetkellä, kun ei todellakaan pitäisi, siinä oppii kummasti. Kun jotain tunaroi, seuraavalla kerralla muistaa - ja hoitaa asian paremmin. Mikään ei ole parempaa, kuin onnistumisen riemu!
Erilaisuus. Tässä työssä jos missä näkee erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita. Huomaamattaan oppii lisää toisista kulttuureista, joutuu käyttämään useampiakin kieliä työpäivän aikana (tähän mennessä suomen ja englannin lisäksi hyötyä on ollut niin ruotsin, italian kuin espanjankin opinnoista - pari sanaa olen joutunut vääntämään myös huonolla lukion ranskalla). Ihmiset ovat ehdottomasti tämän työn suola.
Itsensä toteuttaminen. Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta, mutta olen toisaalta myös alusta asti tiennyt yhden julman totuuden. Olen aivan liian keskinkertainen olemaan huippuvalokuvaaja, ei minusta kirjailijaakaan saisi. Mutta hei - tässä työssä voin yhdistää nasevaa, tarpeeksi lyhyttä kirjoittamista asuntojen ja kiinteistöjen myyntitekstien kanssa, kuvia puolestaan pääsen ottamaan ja käsittelemään myöskin (netti-)ilmoituksia varten. Harrastuneisuus ja keskinkertaisuus kunniaan!
Elämäntarinat ja niiden kehityskaari. Olen ehdottomasti idealisti. Minulla on vähän pahana tapana se, että innostun, ihastun ja suorastaan rakastun lähes jokaiseen asuntoon kuin kiinteistöönkin, jossa vierailen. Alan miettiä, millaisia huonekaluja käyttäisin, millaisia remontteja tekisin ja kuinka lähtisin paikkaa stailaamaan. Tai entä, jos tuon seinän kaataisikin tuolta? Yhdistäisi naapurihuoneeseen, tai ehkä laajentaisi hieman? Niinpä niin... Vaikka ymmärrän harmikseni sen, etten minä voi olla osana jokaista projektia aivan itse, on ihan uskomatonta päästä näkemään muutoksia. Se, kuinka puoli vuotta sitten aivan erinäköinen talo on muuttunut edukseen uusien asukkaidensa myötä, muuttunut ehkä aivan kokonaankin. Kuinka ihmiset muuttuvat, elämä menee eteenpäin.
Ahneus. Siis sellaisella hyvällä tavalla! "Ai että tänäänkö tuli yksi tarjous? Huomenna haluan ainakin kaksi!" Nälkä siis kasvaa syödessä, ja ihan huomaamatta. Sitä ei edes huomaa tekevänsä 10+ tuntisia työpäiviä, kun on hauskaa.
Oppiminen ei lopu ikinä. Olitpa sitten asiakkaan kanssa, työporukan kesken, pankissa kaupanteossa tai kuntotarkastuksessa, aina oppii jotain. Yleensä tajuaa oppineensa vasta sellaisessa tilanteessa, jossa opittua tietoa tarvitsee käyttää ensimmäistä kertaa itsenäisesti - tajuaa, että hei, mähän tiedänkin tämän! On aika omituisella tavalla voimaannuttavaa ymmärtää, ettei koskaan ole itse valmis. On aina jotain, jota ei tiedä.
Oma aikataulu. Jos haluan aloittaa seuraavana päivänä (no, käytännössä ehkä kuitenkin ainakin viikon tai parin varoitusajalla...) vasta puolilta päivin, se onnistuu. Ai lääkärikäynti keskellä päivää? Done and done. Entäs pitkä viikonloppu? Onnistuu sekin. Teet itse oman aikataulusi, joka on toisaalta myös kaksiteräinen miekka - tuppaa viikkosi täyteen, ja aivan taatusti näet sen kuun lopussa. Järjestä vähän enemmän vapaata, ja no... Kyllähän sekin näkyy, tilipussissa vähintään. Jos haluat mennä syömään ravintolaan kesken työpäivän, senkun menet vaan. Kukaan ei hengitä niskaan.
Vapaus päättää palkastaan. No, tavallaan nyt ainakin. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että hoitaessasi työsi laiskasti, myös tilinauha näyttää melko laihanpuoleiselta. Jos taas jaksaa itse nähdä vaivaa, rahapussikin kiittää.
EKSTRA: Mulla on kaikessa yksinkertaisuudessaan myös maailman paras työpaikka - pomot sekä työkaverit.
12 kommenttia
Musta on aivan ihana lukea, että joku suhtautuu työhönsä noin intohimoisesti - uskon, että oot ihan huippu työntekijä tolla asenteella:) Ne kivat työkaverit on kyllä myös niin tärkee osa työpaikan viihtyisyyttä ja niistä saa olla ihan älyttömän kiitollinen. Ne tekee tylsästäkin työstä paljon mieluisampaa:)
VastaaPoistahttp://elli-amanda.blogspot.fi/
Voi, kiitos ihanasta kommentista ja kauniista sanoista! ❤️ Hyvistä työkavereista kuin pomoistakin saa olla kyllä todella kiitollinen. Meillä on töissä ihanan kannustava ilmapiiri ja hyvä henki muutenkin - ei sitä pysty parempaa edes toivoa! 😊
PoistaJopas on kiva lukea tälläistä! Täytyy kyllä sanoa, että itsekin haaveilen työpaikasta josta tulisi tuollainen fiilis, vielä en vain ole aivan varma mikä se mahtaa olla mutta eiköhän sekin vielä löydy!
VastaaPoistaIhan varmasti löytyy! :) Minäkin päädyin oikeastaan melko sattuman kautta tähän pisteeseen, mutta niinhän ne kaikki parhaat asiat elämässä yleensä tuleekin. Ihan puolivahingossa! :)
PoistaTodella mielenkiintoinen blogi sinulla! :)
VastaaPoistaTahtoisitko autaa/kertoa miten olet tehnyt nämä mukanavierivät sivut blogiisi?
Kiitos! :) Valitettavasti ulkoasuasioiden osalta en osaa sen suuremmin auttaa - tämä ulkoasu on valmispohja, jota olen lähinnä muokannut omanlaisekseni värimaailmaltaan & suomennellut englanninkieliset buttonit, ja muuta pientä. Varsinaisen koodauspuolen osalta en siis valitettavasti osaa auttaa enempää! :/
PoistaAina on mukava lukea siitä, kun joku oikeasti tykkään työstään ja tämä oli muutenkin mielenkiintoinen postaus.
VastaaPoistaOlen tainnut poiketa sun blogissa useammankin kerran ja monta kertaa on käynyt mielessä liittyä lukijaksikin, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Nyt taidan kuitenkin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen :) Sun blogin tekstit on tosi mieleniintoisia ja muutenkin tykkään!
Kiva kuulla, että tykkäsit! Enköhän minä tule jatkossakin kertoilemaan kiinteistönvälityksen kiemuroista, katsotaan vaan, että mistä näkökulmasta sitten seuraavalla kertaa! :)
PoistaJa hei - mahtavaa kuulla, että liityit myös lukemaan! Toivottavasti saan pidettyä blogin yhtä mielekkäänä myös jatkossakin - toiveita, ideoita ja parannusehdotuksia saa aina ehdottaa!
Mulla kävi kanssa joskus aikasemmin mielessä kiinteistövälittäjän työ mutta koulutus lähti nyt vähän väärään suuntaan sen suhteen :D Kiva kuitenkin lukea miten jollain on noin paljon intohimoa työtänsä kohden.Sulla on varmasti kaikinpuolin monipuolinen ja kiva työ! :-)
VastaaPoistaEi kannata vielä heittää kirvestä kaivoon! ;) Mullakin oli aluksi aivan eri suunnitelmat - minusta oli tarkoitus nimittäin tulla sairaanhoitaja. Takana on siis lukio sekä AMK-opintoja, mutta niin vaan kävi, että tein täyskäännöksen ja lähdin ihan eri alalle. Jos siis kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla! :)
PoistaIhanaa, että olet löytänyt työn, josta pidät! Se on kyllä parasta, sillä elämä on suurelta osin työntekoa. Epämieluisaan työpaikkaan olisi aika inhottava raahautua lähes joka päivä. Ja tosiaan työkaverit ja työnantaja vaikuttaa viihtyvyyteen todella paljon! Itse olen pitänyt myös paljon työstäni, tosin olen vain harjoittelussa, joten enää vajaa pari kuukautta jäljellä. Kun tekemistä riittää, päivät menee sujakasti, ja työkaverit on kivoja. Kumpa vaan löytäisin jonkun kivan työpaikan valmistuttuakin! :)
VastaaPoistaTämä on kieltämättä aivan mielettömän ihana työ, ei voi kyllä muuta kuin hymyillä itsekin! :) Me puhuttiin C:n kanssa todella paljon siitä, mitä ihmettä tässä uskaltaa tehdä ja mille alalle ryhtyä - tai lähinnä, lähdenkö takuuvarman rahan tienaamiseen ja olen onneton, vai teenkö jotain mistä oikeasti nautin, ja tienaan tänä huonona kiinteistöbisnesaikana sen, mitä irti vaan saan. Pakko sanoa, etten oo katunut tätä valintaa hetkeäkään! :) Toivottavasti sullakin löytyisi joku kiva ja juuri omanlainen työ valmistumisen jälkeen - ja varmasti löytyykin, kun kuuntelet sydäntä! <3
Poista