Olen jonkun verran blogissa käsitellytkin automme maahantuontia Suomeen. Olen kuitenkin käsitellyt enemmänkin sitä teoreettista puolta - mitä tapahtui, missä järjestyksessä ja millaisia papereita läheteltiin minnekin. Nyt ajattelin kuitenkin lähteä lähestymään asiaa hieman erilaiselta kannalta - mitä siitä auton maahantuonnista siis jäi käteen?

Ensimmäiseksi on pakko sanoa, että olen äärimmäisen tyytyväinen päätökseemme tuoda auto Suomeen. Mietimme pitkään vaihtoehtojen välillä - toisinaan tuntui viisaammalta myydä auto Utahissa, ottaa rahat ja ostaa Suomesta vastaava tilalle. Tässä tuli kuitenkin vastaan muutama asiaa hankaloittava tekijä - Suomesta nimittäin ei saisi sillä rahalla läheskään samantasoista autoa kalliimpien hintojen vuoksi ja toisaalta, valuutanvaihto sähköisesti dollareista euroiksi ei houkutellut sekään kalleutensa vuoksi turhan paljoa. Olisimme siis hävinneet vielä enemmän rahaa myydessämme auton USA:ssa ja ostaessamme uuden Suomesta.

Ei tähän tilanteeseen lopulta voi olla kuin tyytyväinen. Meillä on vähän reilun vuoden vanha auto, joka toimii kuin unelma. Auto, josta me kumpikin pidetään hurjan paljon, ja jonka käyttökustannukset ovat todella pienet. Isokin se on - tilaa on mukavasti viidelle, tarvittaessa seitsemällekin (tai rouvan ostoksille).

Paperitöiden hoitaminen oli raskasta, tätä ei auta kaunisteleminen. Olimme monta kertaa aivan solmussa miettiessämme, mitä papereita minkäkin hakemuksen liitteeksi piti lähettää, entä onko meillä varmasti juuri oikeat kopiot aivan jokaisesta tarvittavasta lippulappusesta. Tullille jouduttiin lähettämään lisäselvityksiä, huonotuulinen katsastaja meinasi pilata minunkin päiväni aivan kokonaan ja homma meinasi aina välillä mennä takapuoli edellä puuta kohden. Joskus teki mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa, että me ajetaan sitten vaikka niillä siirtokilvillä hamaan loppuun saakka, mutta onneksi me jaksettiin taistella liitteiden, lisäselvitysten ja hakemusten viidakossa itsemme voittajiksi. Nyt suomalaisessa rekisteriotteessa on meidän kummankin nimet, USA:n title puolestaan onkin sitten taas ihan oma lukunsa. Tätäkin muuten miehen kanssa pohdittiin - nythän auto on virallisesti ollut Suomen rekisterissä jo reilusti yli puoli vuotta, joten millainen arvo on USA:n titlellä? Eihän näissä nyt varsinaisesti niinkään eroa ole muuten kuin niiltä osin, että Yhdysvaltain päässä mies on auton ainoa omistaja, suomalaisessa rekisteriotteessa on mainittu vaimokin.

Ei ehkä tarvitse edes erikseen mainita mitään siitä, kuinka kätevästi myös kaikki oheistavara kulki auton mukana. Tottakai meillä oli koko kontillinen tilaa temmeltää, mutta autoon sai tungettua suurimman osan kaikesta yhtään pienemmästä tavarasta. Yhä vieläkin musta tuntuu hullulta katsella sohvan yläpuolella roikkuvaa, todella suurta taulua, joka asusteli aiemmin täysin samannäköisen sohvan yläpuolella eräässä utahilaisessa asunnossa. Me saimme tuotua auton ohella pitkälti kaiken sellaisen USA:sta Suomeen, joka muutoin olisi pitänyt jättää taakse - nyt lentokoneen ruumassa matkasivat ainoastaan välttämättömimmät, loput seurasivat kontissa perästäpäin.

Toki auton maahantuontiin muuttoautona liittyy rajoituksia, mutta olisiko tämä Suomi tai mikään, jos tätä(kin) asiaa ei olisi säännöstelty loppuun saakka? Niinpä, niinpä. Toisin sanoen emme voi myydä autoa tietyn karenssiajan puitteissa - se taitaa olla kolme vuotta, jos en väärin muista - joskaan emme me sitä myisi muutenkaan, on sillä sen verran suuri tunnearvokin.

Omaa, pientä päänsärkyään aiheuttaa Tulli toisaalta myös tulevaisuudessa. Kun karenssiaika on päättymässä, tulee meidän olla jälleen yhteydessä Tullin suuntaan todistaaksemme, että auto on ollut koko ajan Suomessa, Suomen kilvissä ja ainoastaan sallittujen henkilöiden käytössä. Niin - kas, kun autoa eivät saa ajaa kuin mies ja minä aviopuolison asemassa. Lapsikin saisi, mutta on vielä ihan sellaisen himppusen alle ajokortti-iän. Näin ollen saamme ilon toimittaa Tullille mm. TE-toimiston ja Kelan päätöksiä (kotoutumistuki), työsopimuksia (todistamaan, että mies on todella oleskellut Suomessa), katsastuslappusia, rekisteriotteen molemmat osat kopioituina sekä ilmeisesti jonkinlainen kaavakekin pitäisi täytellä. En rehellisesti sanoen ole perehtynyt tähän vielä sen enempää - sinne on aikaa vielä sen verran, että joudan stressata aiheesta myöhemmin uudelleen.

Tekisinkö kaiken uudelleen? Kyllä.

Kannattiko auton maahantuonti? Kyllä.

Oliko se henkisesti kuin fyysisestikin raskasta? Kyllä.