Amerikan ihmeitä - eli asiaa kulttuurieroista, osa #2
5:39 ip.
Ihmisten ilmoilla
Viime kerralla kulttuurieroja käsitellessäni juttelin hieman kotiin ja asumiseen liittyvistä asioista - tämä kakkososa käsittelee oikeastaan vain ja ainoastaan niitä tilanteita ja asioita, joihin kohtaa ihmisten ilmoilla ollessaan. Toki tähänkin kategoriaan mahtuisi kymmenittäin enemmänkin asioita ja tarkempaa, purevampaa analyysia - toistaiseksi mennään kuitenkin tällä listauksella.
Osat kolme ja neljä ovat odottelemassa julkaisuaan - lupaan seuraavan osan viimeistään seuraavan viikon alkuun.
Mutta, sen pidemmittä puheitta, itse asiaan.
 |
| Megaplex / Jordan Commons - Sandy, UT |
Ihmisten pinnallisuus. Aiemman vastapainona pitää kuitenkin todeta, että niitä aivan todellisia ystäviä on harvinaisen hankalaa löytää. Ystävällisiä ollaan kyllä, mutta ne todelliset tuttavuudet ja kontaktit ovatkin sitten aivan eri asia. Helposti sanotaan, että olisipa kiva tutustua paremminkin - ja yleensä se myös jää siihen.
Pielessä olevat aikataulut. Monesti on huomannut sen, että parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) jonnekin lähdetään vasta silloin, kun siellä pitäisi olla jo perillä - ja tämä tuntuu olevan vastapuolellekin ihan okei. Kyllä tästä yleensä tulee ilmoitettua, mutta silti. Jos sovitaan aika, jolloin ollaan paikalla - kyllä minä ainakin silloin myös odotan, että näin on. Myönnän, että mä olen itse jopa raivostuttavuuteen asti täsmällinen (tai kymmenen minuuttia etuajassa), joten ehkä juuri siksi tämä häiritsee minua vielä keskivertoa enemmänkin.
Patriotismi. Katukuvassa silmään pistää se, että Yhdysvaltain lippuja löytyy jokaiselta nurkalta, jokaisessa mahdollisessa koossa. Moottoritien varrella lipuilta ei ainakaan voi välttyä, ja toisaalta myös monien (omakoti)talojen kuisteilta löytyy lippu. Lippujen lisäksi varsin tutut näyt isompien teiden varsilla ovat (asianajajien) mainokset. Niitä on joka puolella, ja myös puskuritarrat tuntuvat olevan monen suosiossa. Toinen haluaa ilmoittaa tarralla poikansa olevan ilmavoimissa / ARMYssa / laivastossa, toiset puolestaan julistavat yleisellä tasolla ajatuksiaan tai haluavat kertoa julkisesti tykkäävänsä juuri siitä omasta lemppariohjelmastaan. Näitä on aivan jokaiseen lähtöön. Toisaalta, teiden varsilla on myös kylttejä, jonne on koottu kunkin exitin 'takaa' löytyvät ravintolapalvelut.
 |
| Näihin - julkisiin vessoihin, siis - palaan aivan tuota pikaa. |
Epäsuora patriotismi. Sattuneesta syystä huomio on kiinnittynyt helposti siihen, millä tavalla maataan palvelevia ihmisiä muistetaan arkisissa tilanteissa. Useista kaupoista saa oikeaa korttia näyttämällä military discountin, ja toisaalta niin aktiivipalveluksessa olevia kuin veteraaneja myös kunnioitetaan aivan omalla tavallaan arjessa - tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa poliisien ja veteraanien / aktiivipalveluksessa olevien kunnioitus toisiaan kohtaan. Kunnioitus tulee esille myös tilanteissa, joissa sitä ei ainakaan tällainen jäyhä suomalainen osannut odottaa - nimittäin ennen lätkämatsin alkua. Viime Grizzlies - Condors -pelissä nimittäin ennen kansallislaulua kaikki Yhdysvaltain lipun väreissä palvelevat ja palvelleet pyydettiin nousemaan hetkeksi seisaalleen. Hetken kunnioittamisen jälkeen noustiinkin koko hallin voimin seisomaan ja nostettiin käsi sydämelle kansallislaulun ajaksi.
The Gap. Entäpä sitten julkiset vessat. Ne julkiset vessat! Mun taktiikaksi on muodostunut valita ehdottomasti se perimmäisin koppi - juuri se, missä pönttö sijaitsee (sivuttain katsottuna) toisessa päädyssä, ovi toisessa. Miksi? Koska oven molemmilta puolilta raoista mahtuu kevyesti sormet läpi. Siinä voikin sitten pohtia sitä, kuinka yksityiseksi vessakäynti jää. Ei sillä, on siinä kyllä kyse myös ihan mukavuudenhalustakin. Sisäänpäin avautuvat ovet kun eivät varsinaisesti helpota siihen pieneen vessakopperoon änkeytymistä.
Postia kuudesti viikossa. Suomessa postia saa viitenä päivänä viikossa, Utahissa postia sai hakea myös lauantaisinkin. Postia ei kerros/luhtitalotyyppisessä asumisessa tuotu ovelle, kuten Suomessa - sen sijaan se haettiin kompleksin keskellä sijaitsevasta mail kioskista omalla avaimella. Ainakin meille posti toi myös todella reilusti alennuskuponkeja, joista oli ihan oikeaakin hyötyä - Suomessa en ole vastaavaan erityisemmin törmännyt.
Liikenne. Atlantin toisella puolella kaiken sanotaan olevan suurempaa - ja allekirjoitan tämän väittämän kyllä niiltä osin, että liikenteessä saa olla tarkkana. Meidän päivittäisiin matkoihin kuului suurimmaksi osaksi neli- ja kuusikaistaisia teitä, monia exitejä ja suunnattoman kokoisia siltakomplekseja. Selkein ero omaan silmääni on siinä, että Suomessa perille pääsee useimmiten paikannimien avulla - kun vain tiedät kohdealueen isoimman kaupungin ja sinulla on jonkinlaista suuntavaistoa, pääset jo aika lähelle oikeaa paikkaa. USA:ssa pelkillä paikannimillä ei tee hirveästi mitään - sen sijaan exiteiden ja teiden numeroilla pystyy navigoimaan huomattavasti fiksummin. Miehen sanoin: "Suomessa täytyy tietää, minne menee - USA:ssa täytyy tietää, kuinka jonnekin menee."
 |
| Mikä näyttää suomalaisen silmiin erikoiselta näissä valoissa? |
 |
| City Creek Centerin sisällä virtaa joki - aika ihana yksityiskohta! |
Julkinen liikenne. On ainakin omien kokemuksieni mukaan melko rajallista. Löytyy kyllä, kun lähtee etsimään ja jaksaa nähdä vaivaa - mutta ehdottomasti helpoiten joka paikkaan pääsee autolla. Ainakin meidän nurkilla jalkakäytävät olivat hyväkuntoisia ja niitä oli ihan reilustikin - mutta kävelijöitä ja pyöräilijöitä näki aika harvakseltaan. Minun lisäkseni näin ihan vain muutamia ihmisiä, jotka oikeasti olivat jonnekin kävellen matkalla.
(Oikeasti!) hyödyttömät pikkukolikot. Kun dollaria lähdetään pilkkomaan pienemmäksi, kymmenykset ovat oikeasti aika hyödyttömiä - jos ei jaksa lähteä kasaamaan pikkukolikoista puuttuvaa valuuttaa maksaessa. Erityisesti aluksi minun teki todella pahaa nähdä, kuinka mies jätti siistissä pinossa dimet ($0.10), nickelit ($0.05) ja pennyt ($0.01) esimerkiksi kaupan ulkopuolella olleiden roskisten päälle. Quarterit ($0.25) sentään suostui säästämään - ihan siksikin, että yleensä minä lopulta nappasin kolikot kassalta ja luovutin pikkurahan miehelle, saaden vähän isommat kolikot takavarikkoon. Tästä olo on kyllä vähän kaksijakoinen - sitähän sanottiin (kai?), että markka on miljoonan alku. Samalla periaatteella ajatellen, pikkukolikoista olisi saanut kyllä kasattua täytettä possuun, mutta kuinka kannattavaa se toisaalta olisi ollut? Ja miehen sanoin - kyllä niille kolikoille sieltä aina ottajat löytyy, kun ne jättää näkyville. Eivätpähän vaan ole täyttämässä omaa lompakkoa. Myönnän, että minulla on tästäkin huolimatta purkit "pikkueuroille" sekä "pikkudollareille" kotona - eihän sitä koskaan tiedä...
Rahankerjuu. Täällä lintukodossa asuneena en ole pahemmin törmännyt kerjäläisiin - toki, esimerkiksi itärajan toisella puolella heitä näkyy katukuvassa jo selvästikin. Utahissa minulle yllättävintä oli se, että esimerkiksi exitien alapäässä oli usein ihmisiä kerjäämässä rahaa, joskus myös risteysten kulmauksissa.
 |
| 'If you want peace, work for justice.' Myös puskuritarroja näkyy (vähintäänkin) joka toisessa autossa. |
19 kommenttia
En eilen jostain syystä voinut kommentoida blogiisi, kummallista! Mutta nyt kommenttiboksi ilmestyi tänne, huh.
VastaaPoistaMielenkiintoinen postaus! Kulttuurieroista on aina mielestäni mielenkiintoista lukea, tykkäsin tästä postauksesta! Small talkin eroista on puhuttu paljon, mutta tässä postaussarjassa pureudutaan myös muihinkin asioihin, mielenkiintoista. :-)
Mä huomasin itseasiassa tänään ihan saman - rukailin muutama päivä takaperin kommentteja, mutten tajunnut, että tietyillä selaimilla se ei näkynyt oikein... Nyt onneksi toimii taas! :)
PoistaMutta, ehdottomasti mukava kuulla, että tykkäsit! :) Itsekin tykkään lukea eri maiden välisistä kulttuurieroista - etenkin juuri sellaisista, joista ei itsellä ole välttämättä muuta kuin pelkkiä ennakkokäsityksiä. Seuraavalla kerralla käyn taas vähän eri aihepiiriä kulttuurieroista läpi! ;)
Tosi mielenkiintoinen postaus jälleen kerran! Mulle aiheutti hyvin paljon päänvaivaa nuo pienet kolikot, varsinkin kun en edes kunnolla erottanut niitä toisistaan :D.
VastaaPoistaKiitos ja kumarrus! :)
PoistaNuo pikkukolikot... Niiden kanssa menee ehdottomasti aikansa :-D Jotenkin ajattelisi, että koot olisivat edes jollain tapaa loogisia, mutta ei. Arvoltaan isompi saattaakin olla kooltaan pienempi, ja vastaavasti taas toisin päin. Vielä, kun numeerisia arvoja ei ole, vaan pitää ihan tosissaan vaan tietää se kolikon arvo. Ja välillä ne menevät kyllä turhankin helposti sekaisin! :-D
Wow, mielenkiintoinen blogi! Syvennyin lukemaan useamman postauksen ja vaikutat ihanan ennakkoluulottomalta persoonalta - tykkään. Liityin lukijaksi.
VastaaPoistahttps://gardetesbras.blogspot.fi/
Voi miten kiva kuulla! :) Toivottavasti jatkossakin tulee kirjoitettua samalla otteella, parhaani mukaan lupaan yrittää pitää siitä kiinni!
PoistaKulttuurieroja tosiaan löytyy vähän yllättäenkin tosi paljonkin, vaikka kahdesta länsimaasta puhutaankin. :) Seuraavaa osaa tosiaan tulossa ensi viikon alkupuoliskolla!
VastaaPoistaEnpä ole ennen tällaiseen postaukseen törmännyt! Todella mielenkiintoisia juttuja ja tuli oikeasti sellainen olo, että wou hiukan erilaista kuin täällä Suomessa! Sulla on kyllä älyttömän kiva blogi ♥
VastaaPoistahttp://emmikristiinan.blogspot.fi/
Täältä niitä löytyy enemmänkin, jos jatkossa aihe tuntuu yhä kiinnostavalta! ;) Jotkut asiat kieltämättä ovat todella erilailla Suomen ja USA:n välillä, mutta ei kannata ottaa ihan hirmuisen pilkuntarkasti kuitenkaan - ei suomalainen USA:ssa ihan suunnattoman suurta kulttuurishokkia koe, ainakaan ihan lomamatkalla! :) Ja hei - kiitos! :)
PoistaTosi mielenkiintonen postaus, suurin osa asioista tuli ihan uutena mulle!
VastaaPoistahttps://iinaemiliasd.blogspot.fi/
Hauska kuulla, että tuli jotain uutta tämän kautta! :)
PoistaSun blogi on kyllä kivan erilainen! Tää oli taas mielenkiintoinen postaus :-)
VastaaPoistaVoi, kiitos ihanasta kommentista :)
PoistaToistan nyt tätä samaa kaavaa, mutta oli kyllä todellakin mielenkiintoinen postaus! :) Ehkä jonain kauniina päivänä sitä pääsee itsekin tuolla käymään ja osaa sitten valmistautua vähän paremmin.
VastaaPoistaTuohon small talk -kohtaan vielä, että täällä Suomessa ehkä kiinnittää enemmän huomiota, jos joku asiakaspalvelija tai ylipäänsä vastaantulija on jotenkin normaalia iloisempi tai avuliaampi ja se jättää itselle pidemmäksikin aikaa positiivisemman mielen. Oli ehkä vähän sekavasti selitetty, mutta niin... :D
Hehe, voi kiitos! :) Kiva kuulla, että tää on kerännyt näinkin paljon positiivisia kommentteja - kolmos- ja nelososat tosiaan ovat tulossa, molemmat näillä näkymin ensi viikon aikana! :)
PoistaParhaitenhan niitä huomioita tosiaan tekee silloin, kun on itse paikalla - ja tietyllä tapaa nämä mun omani ovat varmasti melko Utah-väritteisiä :--D Mutta tuo on kyllä ihan totta - Suomessa tulee huomioitua ihan erityisesti se, jos joku on yhtään keskivertoa ystävällisempi tai edes yrittää saada aikaan keskustelua! Onneksi oon itse sellaisella alalla töissä, jossa small talkista on jopa hyötyäkin - tulisin muuten varmaan hulluksi. :-D
Kiva postaus, vähän erilainen mitä yleensä luen :)4
VastaaPoistahttp://lifemusicstyledance.blogspot.com/
Mukava kuulla, että tykkäsit! :)
PoistaNäitä sun kulttuuriero postauksia on niin mahtava lukea, odottelen jo innolla seuraavaa! :)
VastaaPoistaTosi mukava kuulla! :) Laittelen seuraavaa kulttuurieropostausta eetteriin luultavasti ihan lähipäivinä - tämän viikon aikana joka tapauksessa! ;)
Poista