Rakkauden symbolit
12:13 ap.
Symboleja kahden ihmisen keskinäiselle sitoumukselle ja suhteelle on olemassa monenlaisia. Toisille riittää jo pelkkä rakkaudentunnustus, toiset mielivät helyjen perään ja osa taas jää jonnekin sille välille. Ehkä se traditionaalisin symboli (romanttiselle) rakkaudelle lienee juurikin sormus, jota ainakin länsimaisen tavan mukaan pidetään vasemmassa nimettömässä.
Ensimmäisen sormukseni taisin saada muutama päivä sen jälkeen, kun olin syntynyt. Sen osti isäni - se mitoitettiin äitini etusormen mukaan, ja se sopii minulle kuin valettu. Yhä edelleen. Tällä hetkellä se ei tosin valitettavasti kulje mukana, sillä onnistuin katkaisemaan sen - sormus on kyllä nyt korjattu, mutta pelkään sen olevan aivan liian hauras jokapäiväistä käyttöä varten. Harmi sinänsä, sillä sormus on minusta ihan äärettömän kaunis. No, sormus pääsee joka tapauksessa käyttöön aina keskeisimpinä hetkinä ja saa tälläkin hetkellä paistatella omalla kunniapaikallaan muiden korujen joukossa.
Toiset elämäni merkittävimmistä sormuksista on puolestaan saatu paremmalta puoliskoltani - näitä sormuksia on meidän yhteiselle matkallemme mahtunut kaikkiaan kolme.
 |
| Erikseen... |
 |
| ...Ja yhdessä. |
Ensimmäinen näistä oli kovin erityinen ja toisaalta myös hyvin erilainen seuraajiinsa verrattuna. Sain sen täysin yllättäen ja arvaamatta The Roofissa. Kyseessä oli miehen isoäidin perintösormus, joka oli kulkenut suvussa jo ennen sitä - alunperin sormus taisi olla noin 1900-luvun alusta. Koska kihloista oltiin puhuttu, mutta vain ajatuksen tasolla, oli tämä sormus eräänlainen promise ring. Erityisesti Yhdysvalloissa tämä on miehen sanojen mukaan kohtalaisen suosittu tapa, kyseessä on ns. esikihlaus. Kaiken kaikkiaan perintösormus ehti olla minulla vajaat viisi kuukautta, ennenkuin se vaihtui seuraavaan.
En nimittäin nähnyt varsinaista vihkisormustani kuin vasta muutama päivä ennen naimisiinmenoamme. Meikäläisen synttärit nimittäin sattuivat hyvän aikaa ennen vierailua maistraattiin - aika tarkalleen viikko jäi väliä näiden kahden päivän välille. Mies käyttäytyi koko päivän ihan suunnattoman oudosti ja pyysi, että lähdettäisiin vähän purkamaan isoimpia paineita fillareiden selkään. Minuahan tämä ei miellyttänyt, vaan kiukuttelin vähän lisää, ja meinasin aiheuttaa ihan totaalisen hermoromahduksen meille kummallekin. Lopulta päästiin kuin päästiinkin lähtemään - ei poljettu kovinkaan pitkälle, vaan pysähdyttiin läheisen metsän keskellä olevan autiotalon pihalle. Mullahan on siis aina ollut jonkinlainen fiksaatio hylättyihin (vanhoihin) rakennuksiin, joten miehen läsnäollessa uskaltauduin vihdoin tutkimaan paikkoja vähän lähempääkin. En silti vaan ihan ymmärtänyt, miksi toinen oli niin kovin kummallinen - ja niinpä me lopulta päädyttiin takaisin ulos.
Ja mitä pienet silmäni näkivätkään nurmella? No jotain pyöreää ja kultaista! Niin naiivi kuin olinkin, rupesin hihkumaan miehelle ihan onnessani löytäneeni pihalta jonkun vanhan sormuksen - 'varmaan kuulunut sille talon vanhalle rouvalle!' Totuus alkoi valjeta siinä vaiheessa, kun olin saanut noukittua sormuksen ylös ja huomasin, että mies oli suoraan edessä, yhdellä polvella.
Sain siis pitää vihkisormusta sormessa jo ennakolta viikon verran, kihlasormuksena. Varsinaisesti tässä ei ole (USA:n) mittakaavalla mitään ihmeellistä - on hyvin tavallista, että kihlasormusta modataan ennen naimisiinmenoa hieman fiinimmäksi, tai vastaavasti sen kaveriksi ostetaan toinen, vaatimattomampi sormus - kihlasormus on siis sielläpäin yleensä se näyttävämpi sormuksista. Me kävimme miehen kanssa pitkän keskustelun siitä, kumman perinteen mukaan mennään - kaksi sormusta, kuten suomalaisittain (kihla- ja vihkisormukset), vai pelkästään yksi. Päädyttiin lopulta yhteen jo ihan senkin vuoksi, että mies päätti vetää homman muutenkin vähän omia teitään - tyyppi nimittäin suunnitteli minun vihkisormukseni itse, yhdessä korusepän kanssa. Vaikka aikaisemmin ajattelinkin, että mennään vähän turhan suuriin mittakaavoihin, niin myönnän - onhan se aika kiva tietää, että mun sormukseni on täysin uniikki ja maailman rakkaimman ihmisen suunnittelua.
Vihkisormukseni on toisin sanoen kuin puunrunko - sormus on läpeensä pyöreä, 'runkoa' pitkin kulkee myös juovat puunsyinä. Oksan päät yhdistyvät kiveen sekä kullasta muotoiltuun lehteen - tätä on kokonaisuutena vähän vaikea selittää, mutta onneksi kuvat paikkaavat edes hieman.
Tämän vuoden ystävänpäivänä vihkisormus sai täysin yllättäen uuden kaverin. Mies oli lähestynyt samaa koruseppää sähköpostilla, joka oli siis luonut myös vihkisormuksen - ja koska hänellä oli malli ja mitat valmiina, oli hän saanut yhdessä miehen kanssa ideoiden valmistettua toisen sormuksen, joka sopisi yhteen vihkisormuksen kanssa. Ystävänpäivänä sain siis toisen osan sormukseen - idea on käytännössä sama kuin vihkisormuksessakin, mutta tämä sormus on huomattavasti simppelimpi, ilman kiviä. Mies oli kuulemma suunnitellut antavansa sen jossakin vaiheessa myöhemmin, mutta lopulta ystävänpäivä oli tuntunut oikealta - eikä minulla ainakaan mitään tätä vastaan ole. Enää en luultavasti osaisi olla ilman ollenkaan - tosin, eipä nämä kaksi taida edes lähteä sormesta pois muuten, kuin vähän rajummalla väkivallalla.
18 kommenttia
Ihana kosintatapa ollu sulla!:o Ja sormuksetkin on kauniita eikä aina niitä perinteisiä. :)
VastaaPoistaNo joo, oli kieltämättä melkonen ylläri vaikka tavallaan aavistelinkin... :) Ja kieltämättä, mä tykkään näistä sormuksista kans ihan hurjan paljon! :)
PoistaIhan mielettömän ihanat sormukset! Jotenkin vetoaa toi tyyli ♥ Ja ihana kosintatapa kans, toi hymyn huulille tämmönen rakkauden täyteinen postaus :)
VastaaPoista♥: Linda/Revontulipalo
Hehe, alkaa taas (ällö)romantiikka nostaa päätään, kun hääpäivä lähenee! ;) Mutta kieltämättä joo - tykkään, ja tosi kovasti! ❤️ Ja oli kieltämättä ihanan erilainen kosintakin - jotain, mitä vanhempana muistella!
PoistaAivan ihana sormus ja ihana kosintatapa! Ja toi sormus, ihanan erilainen :)
VastaaPoistahttp://more-than-we.blogspot.fi
Ei auta kuin miestä kiittäminen! Vai pitäisköhän tässä kohtaa sanoa, että hyvin koulutettu... ;)
PoistaIhana postaus! Hymyilin niin lujaa kohdassa "tyyppi nimittäin suunnitteli minun vihkisormukseni itse" - ehkä taas romanttisin asia ikinä!
VastaaPoistaMeillä on kummastusta sukulaispiireissä ihmetyttänyt monesti myös se, että miksi mulla on vaan yksi sormus. Isoäitikin kyselee joka kerta nähdessään minut että "missä se toinen sormus on?", kun vastaan että semmosta ei ole, se vaan naurahtelee ihan kuin ei uskoisi edes koko asiaa :D kieltää siis koko asian. Noh, eipä me kovin perinteisiä muutenkaan olla - mutta mamman suhtautuminen asiaan on enintäänkin aivan uskomattoman viihdyttävää :D
<3: Jasmin N
Little Things With Jassy
Bloglovin'
Kiitos ihanasta kommentista! ❤️
PoistaMullakin yksisormuksisuus aiheutti kummastusta silloin, kun ei vielä ennen tämän vuoden ystävänpäivää ollut tätä toista. Ei sen puoleen, tuo vihkisormus toimii aika kivasti yksinäänkin, mutta jotenkin ihmisten reaktiot kyllä oli hauskaa katsottavaa! :-D
Ihanan uniikki sormus! Jotenkin toi "vaatimattomamp" osa vaa tuo ton sun sormuksen niin eri näköisesti, että ois hankala kuvitella sitä ilman. Ja kuten edelliset kommentoijat on jo sanoneet niin erittäin romanttista suunnitella vihkisormus itse. Uniikki ja ainutlaatuinen nainen - sellainen sormuskin silloin annettava. :)
VastaaPoistaJoo, mäkään en kieltämättä osaisi kuvitella näitä sormuksia enää erillään! Kyllä ne vaan jotenkin niin kuuluu yhteen :) Toi kyllä ison hymyn huulille tämä sun kommentti - iso, iso kiitos siis! :)
PoistaMuita kommentoijia kompaten; upeita ja omalaatuisia sormuksia, tuollaiset yksityiskohtaiset miellyttävät ainakin omaa silmää! Ja ihana tarina niiden takana :-)
VastaaPoistaVoi, kiitos! :) Nämä ovat kieltämättä aivan mielettömän ihanat, tykkään tosi kovasti. Ja heh - osasi se mies yllättää :)
PoistaTodella persoonallinen blogi ja sormukset ovat erityisen kauniit! :-)
VastaaPoistahttp://adaemmimaaria.blogspot.fi/
Voi, paljon kiitoksia! :)
PoistaIhana tarina! <3 Toi on mun mielestä tosi söpöä kun suunnittelee sormukset/sormuksen itse, koska sitten tietää ettei kellään muulla voi olla samanlaista eikä sitten myöskään samanlaista miestä. :D Kauniit sormukset!
VastaaPoistahttp://rauniamanda.blogspot.fi/
Joo, mä en osannut ollenkaan edes odottaa mitään tällaista - siinä mielessä oli siis vielä entistäkin ihanampi ylläri! Taitaa jonkun verran olla yleistymässä juurikin tämä, että sormukset suunnitellaan itse - mun mielestä se on jotenkin hirmuisen ihana idea ja ajatus! :)
PoistaAww, tätä ei kyllä voinut lukea hymyilemättä. Voin vaan kuvitella ilmeesi, kun mies kosi. Mut toi on kyllä niin perus, että kun joku suunnittelee jotain niin kaikki meinaa mennä pieleen jos yks onkin huonolla tuulella. :D
VastaaPoistaIhanat sormukset. <3
Mä en osannut siinä kohtaa edes itkeä, kun olin niin hämmentynyt. Jälkeenpäin mies valitti, että oisit nyt vaikka muodon vuoksi muutaman kyyneleen tirauttanut... :-DDD Mutta joo, meillä se meni tosiaan juuri noin. Miestä jännitti ja hermostutti, tivasin syytä ja siitähän se katastrofi meinasi syntyä...
PoistaJa hei - kiitos! <3