Kaikki joulun kolme pyhäpäivää on nyt juhlittu - kaikkia hieman omalla tavallaan, mutta ennen kaikkea olo on rentoutunut ja mukava. Tuntuu kummalta ajatella, että seuraavaan jouluun on vielä vuosi aikaa. Jos jouluruokia ei tarvitsisi syödä kaiken aikaa, voisin viettää joulua vaikka muutaman kuukauden välein - tykkään suunnattomasti joulun tunnelmasta ja rennosta olemisesta.

Meidän aattoaamumme alkoi riisipuurolla. Mies ei siitä niin erityisen paljoa välitä, joten hän sai luvan nukkua pitkään sillä välin, kun minä valmistelin aattoaamua. Kello herätti kahdeksalta katsomaan Joulupukin kuumaalinjaa, puuro valmistui samalla ja lopulta istuskelin kaikessa rauhassa sohvalla puurolautanen sylissä, nauttien rauhasta. Mieskin heräili omia aikojaan, ja yhdessä katsottiin Lumiukko sekä Joulurauhan julistus. Erityisesti Lumiukko jäi mieleen - se täytyy kuulemma saada nähdä uudelleen ensi vuonnakin, mielummin jo aikaisemminkin.

Iltapäivän puolella suuntasimme joulukirkkoon, jonka jälkeen kävimme sytyttämässä kynttilät poisnukkuneille. Tuttuja näkyi jonkin verran, mutta mulla ei ollut oikeastaan ollenkaan mieltä jäädä juttelemaan hirmuisen pitkäksi aikaa. Nälkä alkoi olla melkoinen, ja ajatus jouluruoasta muistutteli itsestään.

Jouluruoan aikaan kuitenkin tuli ensimmäinen meltdown. Miehellä oli hirveä nälkä, niin kyllä minullakin - ja kyllähän sen tietää, että kunnon jouluaterian valmistelussa menee aikansa. Laatikot uuniin, kaikki tarjolle, ja sitä rataa. Miehellä kuitenkin oli niin kova nälkä, että hän nappasi ensimmäisen eteensä osuneen ruoan ja hoiti sillä nälkänsä. Minä puolestani menetin siinä vaiheessa väliaikaisesti toivoni, lämmitin oman annokseni mikrossa ja siinä se. Harmitti, mutta kun jälkeenpäin puhuttiin asiaa läpi, ei meistä kumpikaan lopulta jaksanut olla asiasta turhan vihainen. 

Mutta mitä meidän joulupöydästämme sitten löytyi? Sinappikuorrutteista kinkkua, laatikoita (porkkana, peruna, lanttu, bataatti vaahtokarkkikuorrutuksella), herneitä, maissia, porkkanoita, graavilohta, lämminsavustettua lohta, tomaattikeittoa ja erilaisia salaatteja.

Illemmalla tälle kaikelle ruokasekaannukselle jo naurettiinkin, kun saunan jälkeen päästiin availemaan lahjoja. Vuorot kuusen alta löytyvien lahjojen jakamiseen arvottiin heads or tails -periaatteella, eli kolikkoa heittämällä. Oikein arvannut sai vuoron avata oman pakettinsa, ja tämä oli kieltämättä oikein mukava lisänsä hommaan. Paketeista paljastui vaikka millaisia, mieluisia juttuja - mm. lempparisuklaata, ihana kashmirneule sekä monitoimikone (!), josta olen salaa haaveillut jo pidemmän aikaa. Myös perinteinen kirja-suklaa-yöpaita -kombinaatio paljastui paketeista - ilman näitä mulle ei varmaan edes tulisi oikeaa joulumieltä, heh!

Meillä joulupukki oli ollut harvinaisen tehokas siinäkin mielessä, että sukkien lahjat olivat löytäneet omille paikoilleen jo aattona. Ja miten sen nyt ottaa - meitä ei ainakaan voi maltillisuudesta syyttää. Niinpä me tyhjennettiin myös joulusukat oikeastaan heti samoilla lämpimillä - namien ja muutamien pienempien juttujen lisäksi sukasta paljastui hajuvettä, jota olin ehtinyt toivoa jo pidemmän aikaa.

Muuten aattoilta menikin oikein mukavasti ja rennosti, joulupäivään herättiin vasta myöhään aamupäivällä. Joulupäivään ei muuta muodollista kuulunutkaan, kuin jouluruokailu - tapaninpäivänä puolestaan käytiin laavulla grillaamassa, juomassa lämmintä kaakaota ja muuten vain nautittiin kirpeästä pakkasilmasta. Takaisin kotiin tullessa alkoi sataa luntakin! Harmi vain, että lumi ei maassa kauaa kestänyt, mutta oli kieltämättä oikein mukava pieni lisä jouluun.

Kai sitä voisi siis sanoa, että meillä vietettiin joulua suomalaisissa raameissa, amerikkalaisittain maustettuna.