Koen ihan oikeasti olevani kelpo kokki. Ruoat eivät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ole jääneet lautasille koskemattomina, leivonnaiset ovat korkeintaan olleet välillä kohoamattomia, ja miten sen nyt ottaa - en minä kädetön keittiössä kyllä ole. Jälleen kerran siirryn muisteloissa ajasta menneeseen - erääseen kertaan, kun laittelin ruokaa meille Utahissa.

Ja eikös tämä aihe joulupäivän iltaan sovikin, vallan mainiosti? Eilinen aamupäivä meni kokkaillessa, sen jälkeen onkin otettu lähinnä rennosti. Tänään kuitenkin kävi pieni vahinko puhelimen kanssa, mutta... Taidan palata tähän myöhemmin.

Niin, eräs surkeiden sattumusten sarja siis. Tykkään ruoanlaitosta, pidän myös leipomisesta. Mies vain ei sattuneesta syystä sattunut omistamaan erityisen mittavaa leivontavälineistöä, joten sain tyytyä pesänrakennuspuuhissani ihan vain ruoanlaittoon.

Tällä kertaa ajattelin yllättää verojensa parissa ähertävän miehen tekemällä pientä iltapalaa - ajatus riisistä ja kasviscurrysta tuntui suorastaan houkuttelevalta, ja pitihän pikkuporkkanoitakin vähän vajauttaa jättikokoisesta pussista. Siitä se idea sitten lähtikin - miksen keittäisi porkkanoita, maustaisi niitä esimerkiksi yrteillä ja voisinpa minä sen kasviscurrynkin tehdä. Tuumasta toimeen - kattilat levyille, jotka olin juuri edellispäivänä suurella työllä irrotellut, hangannut ja hinkuttanut puhtaiksi, lautaset valmiiksi pöydälle ja ruoanlaiton pariin. Kun kaikki oleellinen löytyi lopulta kahdesta kattilasta, aloin koota miehelle salaattia toiselle lautasista, ja tietenkin kaiken sen ohessa porkkanat päättivät kiehahtaa yli. Kirosin tässä vaiheessa omaa huolimattomuuttani ja sitä, etten ollut tajunnut kääntää levyä yhtään pienemmälle - saatoin varsin vaivattomasti erottaa, miten öljyssä ja yrteissä rypevä vesi valui levyjen alla olevaan kuppiin, ja suorastaan liimautui sinne kiinni.

Toisaalta, tilanne itse hellalla ei oikeastaan näyttänyt yhtään sen paremmalta - päin vastoin, öljyn -ja mausteidensekaista vettä velloi sielläkin, joten ei auttanut kuin alkaa kuivaamaan ja putsaamaan. Virhe! Kuivatessani levyn viereltä en oikeastaan edes tajunnut, että paperi osuu levylle - ja seuraavaksi kummastelin vain, että lämmittääpä kättä kovasti. Niin no - ihan varmasti, kun se kädessä oleva paperi on kirjaimellisesti ilmiliekeissä. Ensimmäisenä reaktiona paperi lensi suorinta tietä takaisin levylle (luoja, mikä aasi...), heti seuraavaksi tajusin, että enhän minä sitä siihen voi hylätä. Jonkunlaisella ninjatempauksella sain kuin sainkin kahmaistua paperista otteen ja siirrettyä sen lavuaarin pohjalle - ilman palovammoja!

Keittiö ei kärsinyt, kokki ei kärsinyt, mutta pientä palaneen käryä saattoi olla ilmassa. Ainoa järjellinen ratkaisu tilanteeseen oli se, että palovaurioita kärsinyt talouspaperi sai jäädä kylpemään hetkeksi lavuaariin, ja minä sytyttelin pöydällä olleen kynttilän tuomaan hieman parempia aromeja ilmoille. 

Ja kaikkihan meni oikeastaan ihan hyvin. Porkkanoista tuli hyviä, kasviscurrykin oli oikein maukasta - ja sain kuin sainkin kasailtua miehelle vielä salaatinkin. Nälkäinen ja veroihinsa tympääntynyt mies oli kovin mielissään pienestä, arkisesta yllätyksestä, ja minä puolestani hykertelin tyytyväisyyttäni. Enkä muuten vähiten sen takia, että onnistuin välttämään palohälytyksen aiheuttamisen... Kaikkea kiitollisuuttaan uhkuen mies lupasi hoitaa lautasten huuhtelemisen ja laittamisen tiskikoneeseen - ja minä saatoin siirtyä tyytyväisenä sohvalle valikoimaan elokuvaa, sillä eihän mies mitenkään moisen viiden tähden illallisen jälkeen vain voisi palata takaisin veroilmoituksensa pariin. Juu, ei muuten palannut.

Mutta olisihan se pitänyt arvata.

Mies oli nimittäin tukehtua omaan nauruunsa siinä vaiheessa, kun löysi suomalaisen huippukokkinsa aikaansaannokset lavuaarin pohjalta. Olin minä sentään hanan muistanut sulkea, mutta sinne se paperi oli vielä jäänyt odottamaan roskikseen siirtymistään. Niin, miten meni omasta mielestä? No - ainakin minä yritin!

Disclaimer: Kun laitoin ruokaa seuraavan kerran, en turhaan sählännyt papereiden kanssa, mutten toisaalta myöskään läikytellyt mitään hellalle. Ja pääsin muuten jynssäämään sen saman, ihanan hellanlevyn uudestaan seuraavana päivänä pikku vahingon jälkeen - jurppi meinaan sen verran katsella sitä likaista turhaketta kaikkien puhtauttaan kiiltelevien joukossa. Olipahan entistäkin kiiltävämpi jälkeenpäin...