Sananen suomesta, anglismeista ja englannista
1:01 ap.
Yksi ehkä klassisimmista kysymyksistä, joita meille esitetään, liittyy kieleen. Mitä kieltä meillä kotona puhutaan, kuinka meillä kommunikoidaan - toisin sanoen, millaista on meidän arkemme kaksikielisenä perheenä.
Tietysti, myös mielipiteitä on olemassa. Vahvojakin. Suurin ryhmä on ehdottomasti sitä mieltä, että meidän taloudessamme kuuluisi puhua suomea, ja vain ja ainoastaan suomea. Ymmärrän tämän mielipiteen sekä perustelutkin - asummehan Suomessa, joten miehen täytyy sopeutua kieleen kuin kulttuuriinkin, jonne suorin tie on juuri kielen kautta. Viimeisimmän puoli vuotta meillä on opiskeltu suomea melko aktiivisesti; mies on syyskuun alusta käynyt yksityiskoulussa suomenkielen tunneilla.
Kotona suomea kuitenkin on kovin vaikea puhua. Pitäisi osata kääntää jonkinlaista ruuvia tuolla hartioiden välisellä alueella - helppoa se kuitenkaan ei ole. Suurimmaksi ongelmaksi itse koen sen, että meillä on niin selkeästi eroavat puhekieli ja kirjakieli. Välillä jopa blogipostauksen kirjoittaminen tekee tiukkaa, kun yrittää pysyä fiksulla, selkeällä linjalla kuitenkaan turhan viralliselta kuulostamatta. Toki miehen pitäisi ensin oppia kirjakieli - sen jälkeen voisi siirtyä kätevämmin puhekieleen, kun olisi olemassa jo pohja suomelle. Tästä syystä valitsen useimmiten (lue: aina) englannin - sillä tulen heti ymmärretyksi, se on yksinkertaisempaa, ja se on alusta asti ollut se kieli, jolla olemme kommunikoineet.
Meillä tosiaan käytetään suurimmaksi englantia, ja tästä syystä minulla eksyy väkisinkin anglismeja puheeseen. Otetaan suihkuja (take a shower), jokin tekee järkeä (sth makes sense), valoja / elektronisia laitteita käännetään päälle (to turn on / off) ja ollaan kiireessä (I'm in a hurry). Välillä huomaan jo, että jokin tällainen kaunis kielikukkanen on tekemässä tuloaan - välillä, etenkin kiireemmin puhuessa, niitä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi.
 |
| Auringonlasku parvekkeelta. |
Tiedän, että minun pitäisi parantaa huomattavasti omaa suomen puhumistani meillä kotona. Eniten kielivaikutteita mies kuitenkin saa juuri kotoa, joten tietenkin tämä pitäisi hyödyntää! En kuitenkaan koe sitä luontevana. En siksi, ettäkö kyseessä ei olisi äidinkieleni - vaan siksi, että kirjakielellä puhuminen ei yksinkertaisesti luonnistu ja puhekielellä puhuminen tuntuisi vain sekoittavan toiselta pään.
Toisaalta minä myös käännän aika paljon keskusteluja miehelle, sitä mukaan kun vain ehdin. Hieman haastavaahan se on, ja osa jää väkisinkin kääntämättä, mutta pääkohdista yritän pitää toisen kartalla kuitenkin. Tästä olen saanut jonkun verran palautetta - etten saisi tätä tehdä, vaan toiselle pitäisi antaa aikaa pohtia sanoja ja lauseita itse. Ymmärrän kyllä, mutta tiedän toisaalta myös sen, että mies tuntee olonsa äärimmäisen ulkopuoliseksi erityisesti vilkkaissa keskusteluissa - eihän hänellä ole pienintäkään mahdollisuutta seurata kaikkien puhetta, joten minusta tuntuu vain reilulta pitää hänetkin ajan tasalla. Monet eivät tätä kuitenkaan tunnu ymmärtävän, mikä toisinaan ärsyttää, toisinaan laittaa vain kohauttamaan olkia.
Tässä kohdin oltaisiin päästy paljon pienemmällä syynillä, mikäli meidän kahden lopullinen kohdemaa olisi ollut USA. Miehellä ei olisi niin suuria paineita oppia suomea kuin nyt, kukaan ei kritisoisi meitä englannin puhumisesta keskenämme. Nyt asetelma on toinen, ja paineet kielen oppimisesta ja käyttämisestä kohdistuvat minun sijastani mieheen. Yritän kyllä parhaani mukaan auttaa miestä oppimaan suomea, mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, se ei todellakaan ole helppoa!
 |
| Auringonlaskuteemalla jatketaan - tällä kertaa ollaan Sandyn Scheelsin pihalla. |
 |
| Pimenevä iltapäivä Midvalessa |
6 kommenttia
Tää on niin helppoa niiden sanoa, jotka eivät ole samassa tilanteessa. On erittäin vaikeaa alkaakin yht äkkiä puhumaan toista kieltä kun on menty sillä turvallisella englannilla pitkän aikaa. Kuulin myös useilta että miehesi alkaa mulle opettamaan omaa kieltään. Haha juu ei. Tyrmäsin tämän ehdotuksen hyvin nopeasti ja vastakysymyksenä kysyin pystyisitkö itse opettamaan suomea? Siinä vaiheessa moni tajusi ettei todellakaan pysty. Ei itsellä ole hajuakaan suomen kielioppikiemuroista. Mutta niin, turhanpäiväiset kommentit kannattaa jättää huomioimatta. Ei heillä ole hajuakaan ja se ottaa paljon aikaa ennenkuin vaihdatte kokonaan Suomeen. Tsemppiä meille molemmille :D
VastaaPoistaNo sanopa muuta! Se kun muodostuu se yhteinen kieli, siitä on tosi vaikea lähteä irrottautumaan. Me ollaan omalta osaltamme viety tätä edemmäksikin - meillä on tiettyjä sanoja tai sanontoja, joilla tarkoitetaan isompaa asiakokonaisuutta - mutta päästään vähemmällä, kun ei joka kerta tarvitse selittää samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, vaan se hoituu yhdellä ainoalla sanalla. Tuo tyyppi on (valitettavasti? :D) koulutukseltaan kielitieteilijä - voit kuvitella, saanko kysymyksiä siitä, -miksi- jokin asia on suomeksi näin. Minun "no koska siksi" -vastaukset vaan ei oikein uppoa... Heh! Joka tapauksessa, eiköhän me näillä sumpata eteenpäin - katsotaan sitten muutaman vuoden päästä väliaikatietoa siitä, onko menty hyvällä vai huonolla menestyksellä ;)
PoistaMinä myös kuulen jatkuvasti sitä, että pitäisi puhua kotona suomea, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ja tosiaan se kirjakielen puhuminen on hankalaa. Jos jotain sanon, niin sanon sen useimmiten puhekielellä normaalinopeudella. Tällöin asia jää kuitenkin helposti ymmärtämättä. Ja tuosta olen samaa mieltä, että keskusteluissa on hyvä kääntää toiselle ainakin pääkohtia. Sen tiedän jo omalta kohdaltani, että ei ole kivaa istua pitkiä aikoja muiden joukossa heidän keskustellessa jotain, josta sinulla ei ole aavistustakaan, eikä kukaan noteeraa sinua. Paras että löydätte sen oman tavan, joka tuntuu teistä parhaalta. Eiköhän se kielikin kehity pikkuhiljaa! :)
VastaaPoistaKirjakielen puhuminen on aivan mielettömän hankalaa. Ei ainakaan miulta luonnistu! Ja toisaalta, murretta / puhekieltä käyttäessä osa sanoista on todella erilaisia - tiedä sitten, kumpaa lähtisi enemmän toiselle sisäistämään. Meillä tosiaan on se hyvä puoli, että mä en jää toiselta puolen ulkopuoliseksi keskusteluista - mies puolestaan tipahtaa suomenkielisistä keskusteluista ainakin, jos puhe on nopeampaa ja monta ihmistä puhuu samanaikaisesti. Jaksan kuitenkin uskoa, että eiköhän tämä tästä suttaannu ihan hyvin - vaatii vaan vielä lisää aikaa ja totuttelua! :)
PoistaMun mielestä ois hieman hassua puhua kirjakieltä suomeksi, kun ei kukaan sillä tavalla Suomessa puhu. :D Sillon kun oltiin siellä käymässä ja mietittiin jäämistä, niin mä kyllä puhuin miehelle koko ajan niin kuin normaalistikin, eli puhekieltä... sehän se mun mielestä tärkeämpää on osata, kuin kirjallinen kirjakieli, jotta ymmärtää ihmisiä. Mun mielestä kielen oppimisessa keskitytään ihan liikaa kielioppiin, tärkeämpää ois just se puhuminen, vaikka meniskin kieliopillisesti mönkään.
VastaaPoistaMitä tulee tuohon kielen vaihtamiseen, niin mun mies on kyllä yllättävän helposti vaihtanut kielen englannista turkkiin, varmaan siksi että meillä ei englanti kuitenkaan ole yhtä vahva kuin teillä ja hän tuntee olonsa mukavammaksi, kun voi puhua minulle omaa kieltään, eikä meille molemmille "tuntematonta" kieltä. Mullehan se ei sit olekaan niin helppoa vaihtaa vieraasta kielestä toiseen vieraaseen, mutta pikku hiljaa... Mä en pysty tarpeeksi korostamaan sen tärkeyttä, että kotona puhuttaisiin sitä opeteltavaa kieltä, siitä on oikeasti ihan hurjan suuri hyöty kielenoppimisessa. Näin kielenoppijan näkökulmasta, mä en todellakaan osaisi mitään jos mun mies ei puhuisi kotona turkkia. Toki nykyään on tullut sitten semmoinen uusi ongelma, eli miehen englanninkielen taito on selvästi heikentymään päin, ja välillä hänellä on sitten vaikeuksia selittää jotain asiaa, jos en sitä turkiksi ymmärrä. :D
Huh, mä voisin näköjään paasata tästä aiheesta romaanin verran!
Niin helpottavaa ajatella, etten tosiaan ole ainoa, jolle tämä kirjakieli tuottaa suunnattomia ongelmia! :D Puhekielen osaaminen tosiaan käytännön kannalta on ihan takuulla tärkeintä, mutta mua lähinnä huolestuttaa se, kuinka se puheen muodostaminen onnistuu myöhemmässä vaiheessa, jos kielioppiasiat jää käymättä läpi. Ja toisaalta... Aika moni asia puhekielessä käyttäytyy aivan eri tavalla kuin kirjakielessä - ainakin sen vähän perusteella, mitä olen omia päätelmiä tehnyt. Hankalaa! Toisaalta, mä en missään tapauksessa ole kielitieteilijä (tai lähelläkään), joten mitään tieteellisiä faktoja en latele pöytään :D
PoistaMutta teillä on kyllä ihan huippu tilanne, kun mies on pystynyt vaihtamaan kielen turkkiin ja pääset sitä kautta paremmin paikalliseen kieleen kiinni! Niinkuin tuossa aiemmassa kohtaa tekstiä (taisinkin?) mainita, mun mielestä se kuitenkin on se tärkein avain just siihen, että pääsee sisälle kulttuuriin ja maahan itseensä.
Ja hei - anna mennä vaan! :D