Ajattelin, etten ennen joulua kirjoittelisi mitään uutta blogiin, mutta mieli muuttuikin - sen jälkeen nimittäin, kun luin tänään aamulla tämän artikkelin ennen töihinlähtöä. Toisaalta, myös tämä herätteli ajattelemaan eilen illalla.

Täällä ei erityisen jouluinen näkymä ikkunan ulkopuolella odota, sillä lunta ei näy yhtään missään - varsinkaan saarella. En välttämättä ihan kauhean korkeita hankia tarvitsisi, mutta jos jotain kuitenkin? Edes vähän valkeaa maanpinnalle. Vaikka olen yrittänyt olla ajattelematta sitä, että tämän vuoden joulu on lumeton, jotenkin se vie silti osan joulumielestä. Suhtautuisin asiaan aivan eri tavalla, jos vietettäisiin joulua toisaalta - mutta ainakin minun suomalaiseen jouluuni kuuluu lumi ja pieni pakkanen.

Minä kasvoin siihen ajatusmalliin, että ennen joulua kuuluu siivota koko talo, hankkia lahjat ja sukuloida. Jouluaattona asiat tapahtuivat oikeastaan vuodesta toiseen samalla kaavalla, joten siitä muistoksi jäivät tiettyyn kellonaikaan tapahtuvat asiat. Joulupukin kuumalinja, Lumiukko, joulurauhan julistus, ruoat, sauna, lahjat... Ja niin edelleen.

Mitä olen tehnyt tänä vuonna? Aloitin kaappien siivouksen jo lokakuussa. Sain kuittailua siitä, aionko viettää joulun kaapeissa - en, mutta kerrankin sattui hyvä tekosyy siivota kaapit ainakin kerran vuodessa ihan perin pohjin. Pölyt on pyyhitty, lattiat on yhä pesemättä - ja jos rehellisiä ollaan, tuskin niitä rupean edes kuuraamaan. Ikkunoiden pesua en ole harkinnutkaan, saunan ja kylpyhuoneen puleerasin eilen. Kuusi meillä kuitenkin on jo sisällä, ja omista, suomalaisista tavoistani poiketen jo koristeltuna - aivan, kuten edellisen postauksen kuvista näkyykin.

Joulusukat roikkuvat takanreunalla ja ovat osittain täytettykin. Yritän vielä parhaani mukaan keksiä jotakin niihin sujautettavaa tänään ennen kotiinpaluuta, mutta katsotaan - kiinnitys on meinaan itse rouvan käsialaa, joten en luota sen kestävyyteen yhtään. Olisi pitänyt vaan antaa miehen huolehtia tästä, mutta saatoin olla himpun verran malttamaton.

Kinkkukin meiltä löytyy. Mies ei nimittäin syö lihaa, ja minulle kinkuntuoksu kuuluu jouluun - siitäkin huolimatta, etten erityisesti pidä kinkun mausta. Bataatit unohdin ostaa eilen, samoin vaahtokarkit. Niitäkin täytyy siis lähteä metsästämään ihmispaljouden keskeltä, sillä haluan miehelläkin olevan joulupöydässä kalan lisäksi jotain muutakin sellaista, josta aivan oikeasti tykkää. Suomalaisista ruoista lanttulaatikko, kala ja juurekset uppoavat erityisen hyvin - niihin meillä siis painottuu joulupöytä.

Vähän on sellainen olo, että enemmänkin olisi pitänyt tehdä. Kyllähän se piparkakkureki tuli rakennettua, pipareita ja torttuja leivottua, lahjoja jaettua... Mutta silti joulufiilis on vähän niin ja näin. Eiköhän se löydy viimeistään sitten, kun päivän päätteeksi rojahtaa sohvalle miehen kainaloon ja alkaa katsella jouluelokuvia. Ymmärtää, että seuraavan kerran (virallisesti) ollaan työn ääressä loppiaisen jälkeen.

Meillä tulee olemaan tänä vuonna meidän näköinen, erilainen joulu. Yhdistellään uutta ja vanhaa, suomalaista ja amerikkalaista, miuta ja siuta. Lumettomuudesta huolimatta. Saapa nähdä, saadaanko kehitettyä tänä vuonna uusia perinteitä, maltetaanko avata lahjoja vasta joulupäivänä (vai ollaanko yhdessä malttamattomia, ja availlaan paketteja jo aattona) - mitä lopulta syödään, vai jääkö mulla hermot kauppaanmenon suhteen auton ratin taakse. Eiköhän tästä kuitenkin vielä ihan hyvä tule, kun asiaan vain oikein asennoituu.