Minun jouluni tuoksuu kinkulta, hyasinteilta ja sammutetuilta tulitikuilta. Miehen ja lapsen joulu tuoksuu siirappipipareilta - ja minun suopeasta myötävaikutuksestani - hyasinteilta.

En ole koskaan tehnyt piparkakkutaloa. Minun huikeimmat piparista rakentamiset rajoittuvat siihen, että olen pursottanut vuoroin valkoista, vuoroin värillistä kuorrutetta suoraan kaupasta ostetuista tuubeista pipareille. Jotenkin ajatus sulatetusta sokerista, epätasaisista reunoista ja epätäydellisestä lopputuloksesta ahdisti. Myönnän, perfektionistin vikaa on - en ehkä välitä siitä, millaiset vaatteet isken aamulla päälleni, mutta leipomuksieni haluan olevan täydellisiä.

Tänä vuonna bongasin Facebookin uutisvirrassa mitä suloisimman piparkakkureen, ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Jonkun aikaa sain kuitenkin potkia itseeni motivaatiota - ajatus epäonnistumisesta kammotti. Maanantai-iltana tulostin netistä kaavat rekeen, tiistaina pääsin upottamaan kädet taikinaan ja aloittamaan tuhoontuomitun projektin. Mikään ei ollut hyvä, taikina oli joko liian ohut tai liian paksu. Yksi sivu leikkauksesta meni pieleen, ei näyttänyt nätiltä... Ja niin edelleen. Lopulta sain kaksi settiä valmista piparkakkurekeä varten uuniin - toinen ihan siltä varalta, että jokin menee ensimmäisen kanssa pipariksi. Poroja tein vain kaksi - en nimittäin jaksanut taiteilla veitsen kanssa neljästi.

Kun piparit olivat jäähtyneet, alkoi koristelu. Ja se vasta vaikealta tuntuikin - koska priimaahan sieltä piti tulla. Seuraavalle illalle jäi kokoaminen, ja jopa omaksi yllätyksekseni onnistuin paitsi olla pilaamatta paistinpannua, myös polttamatta sormiani! Vaikka lopputulos ei ehkä täydellinen olekaan, on se tarpeeksi ajamaan asiansa tälle joululle. Ja mikä tärkeintä - ainakin kokemusta karttui tämän projektin myötä.

Olen jotenkin aina ajatellut, että joulu tulee vain pakonomaisella siivoamisella, tehtävälistojen suorittamisella ja armottomalla itsensä piiskaamisella. Nyt, lapsen kanssa pipareita leipoessa alkoi kuitenkin tuntua entistäkin jouluisemmalta. Mitä sitten, jos en ehdikään siivota kaikkia kaappeja? Haittaako se, jos jokin joulukoritse jääkin puuttumaan? Saunan kyllä haluan pestä - ja ne keittiön kaapitkin, kerran sille mitä parhain tekosyy kerran vuodessa suodaan. Mutta parhaani mukaan yritän nyt olla ottamatta turhaa stressiä siitä, saanko kaiken haluamani viimeisen päälle valmiiksi.

Herrakin muuten uskaltautui maistamaan ensimmäistä kertaa elämässään siirappipipareita. Parhaita olivat koristelemattomat, hirven muotoiset piparit - muut eivät kuulemma maistuneet yhtä hyviltä.