Mikä on mietityttänyt viimepäivinä? No verot. Tiesinhän minä, että ne ovat hankalat ja haasteelliset, mutta vasta viime päivien aikana se on alkanut upota tajuntaan ihan kunnolla. Nyt vuorotellen ahdistaa ja ärsyttää - toisaalta haluan uskoa asioiden hoituvan omalla painollaan, samalla pelkään suunnattomasti jonkin menevän pieleen. Vähän naureskelin ja kohottelin sarkastisesti kulmiani, kun mies huokaisi toivovansa palkata jonkun hoitamaan veroasiat hänen puolestaan. Kuka sellaista...
Viimeaikoina arki on todellakin tuntunut pitkästä aikaa arjelta - ei tapahdu mitään jännää tai hauskaa, kaikki on enemmän tai vähemmän tylsää ja mitäpä kirjoitettavaa sitä meidän elämästä olisi. Tänä aamuna ajelin tavoistani poiketen miehen autolla töihin - sillä, joka suurella vaivalla tuotiin Atlantin ylitse, ja joka puhuu vieläkin amerikkaa. Toisin sanoen maileja, gallonia ja fahrenheiteja. Ja siitäpä se idea sitten iskikin - ihan...
Tähän mennessä minun omakohtaiset kokemukseni putkiongelmista ovat rajoittuneet lapsuuteen - siihen, kun joskus 1990-luvun alussa putket pamahtivat, ja lähes koko alakerros talosta revittiin auki. Muistan siitä ainoastaan sen, kuinka jääkaappi oli olohuoneessa ja tukipuiden välillä sai taiteilla tiensä eteisestä keittiön ja olohuoneen lävitse portaikkoon, ja siitä omaan huoneeseen. Lähinnä muistan sen, kuinka raivostuttavaa se oli. Turhauttavaa. Ja tuntuipa vielä kestävänkin ikuisuuden. Ei siis...
No sarcasm. Oikeasti! Jo jonkin aikaa on ollut lähes naurettavan helppoa tarkastella Suomea vähän erilaisesta kuvakulmasta - vaikka minä itse ehkä näenkin asiat melko sinivalkoisesti, miehellä on silmillään vielä sinipunavalkoiset lasit. Näin ollen tietyt asiat aiheuttavat edelleen ihmetystä ja kummastusta - ihailua ja inhoa. Ikävä sanoa, mutta onhan tätä Suomea pitänyt aika itsestäänselvänä. Sitä, että on saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä, ruoka on ollut...
Pilkat omaan nilkkaan, vai miten se menikään?Irvailin aamulla pomolle siitä, kuinka on kuukauden verran iltaisin nostanut pientä lämpöä, nenä valuu ja on muutenkin vähän tukkoinen olo. Että tulisipas se nyt kunnolla päälle, jos on tullakseen - ettei tarvitsisi kärvistellä tämän kanssa. Nyt, noin nelisen tuntia myöhemmin värjöttelen vilttien alla, ulkotakki päällä. Pää tukossa, nenä tukossa, lihaksia jomottaa ja muutenkin on olo just sellainen,...
Ja juuri kun eilen valitin puhelimeni toimimattomuudesta, palaan takaisin arkisempaan - nimittäin uusien kuvien ja tekstin kanssa! Sinänsä muutosta ei ole tullut, että puhelin on edelleen äärimmäisen arvaamaton. Onnistuin kuitenkin saamaan osan kuvista ulos ja toisaalta, se toimii edes välttävästi - ja kuten tapoihini kuuluu, yritän luultavasti pelastaa puhelinraasua vielä seuraavan vuoden verran, ennen kuin luovutan. Onhan mulla nimittäin työpuhelinkin, jolla pärjää tarvittaessa....
Oli tarkoitus kirjoitella vähän eri asioista - ihan täältä Suomesta. Jäin nyt puolittain pakolla kuitenkin luonnoksien varaan, sillä rakas kamerani (puhelimeni) heittäytyi hankalaksi. Vein luurin pirstaloituneen näytön vaihtoon - ja selvisi, että koko näyttöä ohjaava yksikkö oli sulattanut itsensä. Hehheh. Katsotaan, kestääkö hermo sinne tänne sovellusten välillä poukkoilevaa puhelinta, vai ostanko suosiolla uuden. Nyt siis vielä aika tarkalleen vuoden takaiseen - siihen, kun...
Eilisessä Tallinna-postauksessa mainitsinkin, että kirjoittelisin erikseen siitä ravintolasta, jossa käytiin murkinalla kaiken kävelemisen ja palelemisen välillä. Oltiin jo ennalta päätetty, että jossain kohtaa päivää pitää käydä syömässä - ihan vaikka vain jo siitä ilosta, että meidän kotinurkilta ei erityisen paljoa valinnanvaraa löydy. Vanhassa kaupungissa kierrellessä lähes kirjaimellisesti törmättiin USA:n lippuun - se ei kuitenkaan erityisesti soitellut meillä kelloja, kunnes tajuttiin sen toisella puolella...
Kirjoitin aiemmin hieman parisuhteen laatuajasta ja siitä, kuinka me pidetään huolta siitä, että homma toimii myös niiden kulissien takanakin. Tästä syystä, kuin toisaalta myös siitä, ettei mies koskaan ollut Virossa käynyt, ostin meille lauttaliput Tallinnaan - ja niin me sitten lähdettiin tutkimaan, miltä meidän etelänaapurissa näyttää. Paremman päivän olisin kyllä voinut lotota pikavisiitille Tallinnaan, meinasi nimittäin kummatkin olla melkoisen syväjäässä heti terminaalista ulos...
Kun eräs amerikkalainen veti peittoa korviin, eräs suomalainen puolestaan koki kirjaimellisesti kylmän pudotuksen takaisin arkeen. Siitäkin huolimatta, että kalenteri sitkeästi näyttää torstaita, on päivä osoittanut kaikella mahdollisella tavalla olevansa maanantai - ja oikein isolla ämmällä. Lapsi ei olisi tohtinut herätä kouluun - ymmärtäähän sen, olisihan sitä itsekin mielellään pidentänyt lomaa vielä muutamalla päivällä. Kun tähän pakettiin yhdistää äidin, joka yrittää kuroa kiinni normaaliin...
Kirjoittelin muutama päivä takaperin parisuhteen laatuajasta, ja kun aiheesta pyydettiin hieman lisää tekstiä, ajattelin kirjoitella hieman enemmänkin. Me puhuttiin tästä jo aiemminkin, ja periaatepäätös tehtiin viimeistään miehen asettuessa virallisesti Suomeen - me haluamme pitää oman suhteemme tuoreena ja elossa, pitää huolta toisistamme. Lapsen, koiran ja normaalin arjen kombinaatiossa olisi hyvin helppoa lopulta unohtaa, että meidän perhettä ei olisi ilman meitä kahta. Mainitsin toisaalta...
