Kirjoitin aiemmin hieman parisuhteen laatuajasta ja siitä, kuinka me pidetään huolta siitä, että homma toimii myös niiden kulissien takanakin. Tästä syystä, kuin toisaalta myös siitä, ettei mies koskaan ollut Virossa käynyt, ostin meille lauttaliput Tallinnaan - ja niin me sitten lähdettiin tutkimaan, miltä meidän etelänaapurissa näyttää.

Paremman päivän olisin kyllä voinut lotota pikavisiitille Tallinnaan, meinasi nimittäin kummatkin olla melkoisen syväjäässä heti terminaalista ulos päästyä. Onneksi sentään oli vähän lämpimämpää, kuin muutama päivä takaperin - silloin oli kotinurkilla yli 30 astetta pakkasta. Eilinen vietettiin vain reilussa 20 pakkasasteessa, ja lukuisista vaatekerroksista, hatuista, hanskoista ja villasukista huolimatta kylmyys hiipi luihin ja ytimiin saakka. Toisaalta, se oli kyllä aika hauskakin kokemus - kaikki omat reissuni Tallinnaan rajoittuvat lähinnä kevään ja alkusyksyn välille, joten en ole kokenut Tallinnassa mitään vastaavaa.

Me lähdettiin siis matkaan jo aamusella ja ajettiin Helsinkiin. Olen aina inhonnut yhtään isommissa kaupungeissa ajamista, mutta hengissä selvittiin perille saakka yhtäkaikki. Tällaiselle maalaistollolle parkkeerauksen maksaminen puhelimella oli melkoisen erikoinen kokemus - toisaalta, päivän aikana ei ollut tullut sakkoja, ja päästiin ihan terminaalin viereen. Paikalla oltiin hyvissä ajoin, joten ehdittiin tehdä lähtöselvitys ilman jonoja - hetki jouduttiin kylläkin odottamaan laivalle pääsyä.

En ollut antanut erityisen isoja ennakko-odotuksia miehelle laivasta - ja toisaalta, eipä siellä tulisikaan kulutettua turhan paljoa aikaa. Hän oli kuitenkin positiivisesti yllättynyt Viking XPRSin tarjonnasta kaikin puolin. Meno -sekä paluumatkojen kahvit ja pikkupurtavat olivat järkevän hintaisia, laivalta löytyvä tax free -myymälä oli juuri tarpeeksi kattavan kokoinen meidän tarpeisiimme ja päästiin toisaalta myös lepuuttamaan koipiamme ja istumaan. Mies olisi kaivannut lisää istumapaikkoja muutenkin, kuin kahvi -ja ruokapaikkojen yhteyteen, mutta muuten kokemus oli erittäin onnistunut. Eipä sillä - hintakin oli enemmän kuin kohtuullinen edestakaiselle Suomenlahden ylitykselle.

Tallinnassa meillä ei ollut aivan turhan paljoa aikaa - minun alkuperäinen ajatukseni oli se, että ehtisimme hieman kierrellä vanhassa kaupungissa, syödä ja palata laivalle kiireettä. Se, mitä en osannut ottaa huomioon oli se, että mies ihastui Tallinnaan aivan käsittämättömän kovasti. Kieltämättä, vanha kaupunki ja sen arkkitehtuuri on aavistuksen kauniimpaa katseltavaa, kuin meidän paikallinen...

Kuviakin tuli otettua normaalia enemmän - yleensä kun minun Tallinnan reissuni rajoittuvat ostoksiin Viru-keskuksessa tai sataman tuntumassa, ja satunnaiseen vanhassa kaupungissa pyörimiseen. Nyt sain kuitenkin itsekin olla ihan luvan kanssa turisti ja hullaantua miehen mukana katselemaan kauniita rakennuksia, ihania katuja ja kujia, kaikkea mitä ympärillä olikaan.

Kylmä todellakin oli - pakkasta oli parikymmentä astetta, ja kylmyys todella meni luihin ja ytimiin. Mies paleli alussa todella kovasti - minä puolestani olin valmis siirtymään lähimpiin sisätiloihin sen jälkeen, kun tultiin ulos syömästä. Käytiin ihan parhaassa mahdollisessa ravintolassa - kirjoitan siitä ihan erikseen huomenissa. Muuten kaikki meni kyllä paremmin kuin hyvin, ja joululahja itsessään oli siis enemmänkin kuin onnistunut. Mies ilmoitti, että Tallinnaan on päästävä uudelleen sitten hieman lämpimämmillä keleillä. En kyllä laita vastaan, päivä oli aivan mahtava pienestä kiireestä huolimatta. Laivamatkalla takaisin nukutti kumpaakin, ja taidettiin hetkeksi torkahtaakin jonkinlaisessa, epämuodostuneessa kasassa.

Helsingissä oli jo huomattavasti tekopirteämpi olo, joten päätettiin tehdä mutka matkalla kotiin - hetken mielijohteesta suunnattiin siis lentokentälle ja haettiin juomat kotimatkalle Starbucksista. Mies lähinnä naureskeli sitä, kuinka käsittämättömän paljon nähdään vaivaa sen eteen, että saadaan täältä Suomesta haettua jotakin sellaista, mikä on USA:ssa niin kovin tavallista (ja jokaisella nurkalla). Samalla kyllä heräsi aivan käsittämättömän kova kuume päästä jonnekin - niin hullulta kuin se ehkä tuntuukin, entinen lentopelkoinen ikävöi lentämistä.