Tähän mennessä minun omakohtaiset kokemukseni putkiongelmista ovat rajoittuneet lapsuuteen - siihen, kun joskus 1990-luvun alussa putket pamahtivat, ja lähes koko alakerros talosta revittiin auki. Muistan siitä ainoastaan sen, kuinka jääkaappi oli olohuoneessa ja tukipuiden välillä sai taiteilla tiensä eteisestä keittiön ja olohuoneen lävitse portaikkoon, ja siitä omaan huoneeseen. Lähinnä muistan sen, kuinka raivostuttavaa se oli. Turhauttavaa. Ja tuntuipa vielä kestävänkin ikuisuuden.

Ei siis ole hirveän suuri yllätys, että viime torstainen vedenpaisumus aiheutti ihan vain pieniä sydämentykytyksiä.

Huomattiin nimittäin, että keittiönkaappien alta puski vettä. Syy oli tietenkin täysin tuntematon - astianpesukone oli ollut päällä, ja hanakin (jopa) muutamia minuutteja ylimääräistä auki, mutta eihän sen nyt mitenkään pitäisi selittää useita lattialle lammikoituneita vesilitroja. Ensimmäinen reaktio oli lähinnä jäätävä tuijotus - voiko tämä ihan oikeasti käydä meille? Keittiössä, joka on rempattu alle kaksi vuotta sitten? Lapsuuden kauhukuvat vesivahingosta ja sen korjaamisesta tulivat aika vauhdilla mieleen, ja itku pääsi. En todellakaan halua lähteä typerää vesivahinkoa evakkoon minnekään, haluan vain päästä nukkumaan flunssaani pois ja rentoutumaan!

Vesi imeytettiin useampaan pyyhkeeseen, vettä valutettiin jokaisesta mahdollisesta hanasta ja yritettiin miettiä, mistä ihmeestä se vesi valuu. Yksi kohta löytyi, syy kuitenkin jäi epäselväksi - kaikki nimittäin näytti ehjältä, eikä putken / putkien jäätyminenkään oikein sattunut kuvaan. Putkimieskin nimittäin ehti käydä meitä moikkaamassa siinä iltaisella - ainakin selvisi, ettei vika olut ihan niin paha, mitä aluksi luultiin.

Edelleen on aika täysi mysteeri, mikä on vialla. Seuraavalla kerralla astioita pestessä vettä nimittäin valui lattialle, taas - ei kuitenkaan enempää, kuin ehkä ruokalusikallisen verran. Silti turhauttaa - olisi ihan kiva saada tuo olohuoneessa makaava sokkelinpätkä takaisin paikoilleen. Tällaisenaan en vaan uskalla sitä tehdä - mun tuurillani vettä tulee taas kuin saavista kaataen ensi kerralla.

Muutenkin alan olla aika kypsä tähän jäätävään kylmyyteen. Kas, kun liesituulettimen katonpuoleinen (joku) osa ei toimi ihan täysin, ja liesituulettimen kautta virtaa mukavan raikasta ilmaa suoraan sisälle. Ja toki, mitä enemmän takkaa ja leivinuunia käyttää, sitä enemmän kylmää ilmaa painuu sisään. Toistaiseksi olen saanut kumottua kylmän ilman puuhellaa lämmittämällä - nyt laiskottaa, ja sen kyllä huomaa. Palelee. Ei kai auta kuin toivoa, että nämä nollaa lähentelevät kelit jäisivät tänne nyt ihan pysyvästi - ainakaan ei tarvitsisi pelätä (jäätyviä) putkia, sisään änkevää kylmää ilmaa tai muitakaan mukavia sääilmiöitä.

Seuraava potentiaalinen tavoite lienee olla valittamatta. Jos ei muuta positiivista, ainakin flunssa on ottanut hatkat ja olo on vähän parempi!