Kun torstaista tuli maanantai
2:44 ip.
Kun eräs amerikkalainen veti peittoa korviin, eräs suomalainen puolestaan koki kirjaimellisesti kylmän pudotuksen takaisin arkeen. Siitäkin huolimatta, että kalenteri sitkeästi näyttää torstaita, on päivä osoittanut kaikella mahdollisella tavalla olevansa maanantai - ja oikein isolla ämmällä.
Lapsi ei olisi tohtinut herätä kouluun - ymmärtäähän sen, olisihan sitä itsekin mielellään pidentänyt lomaa vielä muutamalla päivällä. Kun tähän pakettiin yhdistää äidin, joka yrittää kuroa kiinni normaaliin unirytmiin muutaman viikon lomailun jälkeen, oli soppa aika valmis - kiukku nimittäin tarttui kumpaankin, ja ruokki itseään toisen kautta. Kiittelin kuitenkin mielessäni sitä, että koti on eilisen puunkantosavotan ja tulien ansiosta lämmin, eikä (välttämättä) myöhemmin tänään tarvitse enää huolehtia tulien tekemisestä. Laitoin lapsen haalarin ja miehen kengät leivinuunin päälle, että ovat hieman mukavammat ottaa käyttöön aamulla. Lämmitys nostatti myös ihanan, lämpimän ja puhtaan pyykin tuoksun ilmoille. Oman meikin ja hiusten laittamisen kanssa meinasi tulla kiire, kun lapsi antoi omaa mielipidettään ilmoille - eikä se äitikään tainnut ihan syytön olla.
Päästiin siihen pisteeseen, että lähdön hetki koitti - niin äidin kuin lapsenkin. Kurottauduin penkiltä ottamaan lapsen haalaria leivinuunin päältä, ja siinä vaiheessa meinasi päästä itku - pääsikin. Selvisi syykin siihen, miksi kotona oli tuoksunut lämpimältä kankaalta - vastikään pesemäni lapsen haalari mureni kirjaimellisesti käsiin, kun oli palanut ja sulanut niin pahasti leivinuunin päällä. Nopea tsekkaus daddyn kenkien suuntaan - niistäkin oli toisesta pohja irrottanut itsensä.
Kiukutti, suututti ja ärsytti ihan suunnattoman paljon. Käsittämättömän paljon. Lapsella oli onneksi myös uudet toppatakki -ja housut, joten vaihtoehto B käyttöön ja lapselle toiset vaatteet matkaan. Lapsi ulos odottamaan bussia, minä puolestaan jäin vielä sisälle vetämään takkia niskaan. Auton sentään olin laittanut lämpenemään, joten se käynnistyi moitteetta.
Olin päässyt pihatien päähän kun tajusin, että kalenteri jäi sisälle. Auto parkkiin, pikajuoksua sisälle - kalenteri kyydissä, huh. Ajan risteykseen ja laitan vilkun päälle, tarkastan vaistomaisesti lompakon. Sitä ei ole missään - tajuan samalla kertaa, että laitoin sen (jostakin ihmeen syystä, jota itsekään en ymmärrä...) yöpöydälle. Auto jälleen parkkiin, entistäkin näyttävämpi sprintti takaisin sisälle - kolistelen miehenkin hereille kiireissäni. Daddy saa nopean suukon poskelle, I love you't ja vähintäänkin omalaatuisen herätyksen. Ja ihan vain, jotta kaikki menisi entistäkin mukavammin - tajuan, että saan ajaa melko raskaalla kaasujalalla, että ehdin aamupalaveriin.
Kylmä paluu arkeen, toden totta. Auton lämpömittari nimittäin näytti rapsakkaa -31,5 celsiusta.
Jos jotain positiivista, ainakin olen tänään ollut harvinaisen tuottelias töissä. Rehellisyyden nimissä on todettava, etten muista, milloin viimeksi olisi ollut menestyksekäs päivä! Kotimatkalla käyn vielä koukkaamassa imuriin uuden suodattimen, niin pääsen päästelemään kasaantunutta turhautumistani siivouksen pariin - voisinpa oikeastaan pestä lattiatkin, ja pyyhkiä pölyt. Lapsellekin on jo uusi haalari tilattu, joten vahinko korjattu. Tavallaan...
Kyllä se vaan arki on. Ihan kaikessa kauheudessaan kauneudessaan.
 |
| Tervetuloa Suomen etelärannikolle - tämä kuva työpäivän välistä. Pakkasta -28 celsiusta. |
4 kommenttia
Oho, hups. Kuulostaa siltä, että itellekin voisi käydä noin :D Mä en muuten ollut ollenkaan tiennyt, että sulla on lapsi sitä vanhaa blogia lukiessa? :)
VastaaPoistaOli kieltämättä ihan HIRVEÄ päivä! :D Ja se perhanan puljulin oli lopettanut, mistä se suodatin piti hakea... Onneksi oli vaan tulos imurissa kuitenkin, ja sen sai avattua :) Ja juu, meillä tosiaan on kans tällainen koulunsa aloittanut neiti-ihminen täällä :) En vaan siksi ole ihan hirveästi viitsinyt tuoda esille, että saa sitten myöhemmin itse päättää, minkä verran haluaa olla netissä / somessa. Jotenkin kauhistutti, kun näin kerran fb-kaverin kuvanneen yhteen kollaasiin lapsensa potalla (kaikki näkyvillä) ja oma kuva vielä tuotoksistakin - ja kaikki toki julkisena - siinä kohtaa jotenkin mulla tuli niin sellainen olo, että ei. Ei ei ei. :D
PoistaVähän joo aiheen vierestä, mutta tästä syystä siis olen -tietyllä tapaa- aika hiljakseen pikkumatamin puuhista. Eihän tässä (valitettavasti) turhan kauaa muutenkaan mene, että alkaa somettamaankin... :D
Joo se on kyllä hyvin ymmärrettävää :) ja apua tuo potta-tarina !!!
PoistaUsko pois, mulla itselläkin putosi leuka lattiaan, kun näin tuon tietokoneen näytöllä... :D
Poista