No sarcasm. Oikeasti!

Jo jonkin aikaa on ollut lähes naurettavan helppoa tarkastella Suomea vähän erilaisesta kuvakulmasta - vaikka minä itse ehkä näenkin asiat melko sinivalkoisesti, miehellä on silmillään vielä sinipunavalkoiset lasit. Näin ollen tietyt asiat aiheuttavat edelleen ihmetystä ja kummastusta - ihailua ja inhoa.

Ikävä sanoa, mutta onhan tätä Suomea pitänyt aika itsestäänselvänä. Sitä, että on saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä, ruoka on ollut hyvälaatuista ja vesi tulee raikkaana omasta kaivosta. Terveydenhuolto toimii ja on yleisesti ottaen laadultaan hyvää - koulutusjärjestelmästäkin tulee kiitosta ihan kansainvälisellä tasolla. Silti ruoho on ollut aina vihreämpää aidan toisella puolen, ja Suomea on helposti tullut vähäteltyä. Kas, kun ainahan sinne voisi sitten palata, kun routa ajaisi tämän porsaan kotiin - vai miten se menikään.

Vähän holotna täällä on kieltämättä ollut, nyt viimeisen viikon-pari. Minulla tämä ei ole aiheuttanut erityisiä toimenpiteitä - lähinnä olen laittanut muutaman vaatekerroksen lisää, aloittanut auton lämmittämisen varttia aiemmin ja kaulaliina vaihtui paksumpaan. Mies kulki tässä pienen muutoksen kautta; yhtä paleltua päivää myöhemmin hänkin alkoi pukea ylleen entistäkin enemmän, mutta talviliikenne on hänelle edelleen kovin vierasta. Ajoitukset eivät välttämättä aina osu kohdalleen, kun hän ei vielä arvioi aivan suomalaisittain etäisyyksiä paikkojen välillä näin talviaikaan.

Kylmyys on muutenkin purrut luihin ja ytimiin saakka. Aiemmin mies kummasteli, kuinka minä jaksan aina hehkuttaa Suomen kesää - siis sitä viikkoa, kun aurinko paistaa, lämpö lähentelee jopa kuumaa (!) ja ihmisetkin sosialisoituvat ihan eri tavalla. Muutama päivä sitten sain myönnytyksen - hän kuulemma ymmärtää nyt täysin, minkä vuoksi kesä - siis, edelleen se viikko jossakin heinä-elokuun vaihteessa - on niin suuri asia. Ja tottahan se on, paukkupakkasten jälkeen lämpöä, auringonvaloa ja vehreyttä ihan tosissaan pitää arvossaan eri tavalla.

Ja vaikka kylmät kelit ovatkin aiheuttaneet omat haasteensa, ovat ne toisaalta myös saaneet aikaan ihastelevia kommentteja. Suomi kun kuulemma näyttää aivan postikortilta juuri nyt - minne suuntaan tahansa sitten katsookaan. Viimeksi tänäaamuna tämä asia nousi taas esille. Harvinaista herkkua kyllä, mutta päästiin pitkästä aikaa samalla autolla omiin suuntiimme. Erään mäen päällä mies osoitti maisemaa - vaalean sinipunaisella taivaalla nousevaa aurinkoa, lumen peittämiä puita ja lumista tietä - kysyi, enkö todella näe, kuinka käsittämättömän kaunista tämä on. Se avasi omia silmiäni aivan eri tavalla, sillä vaikka samaa tietä tulee ajettua kuudesti viikossa kumpaankin suuntaan, en ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Mutta tottahan se oli; kyllä siitä maisemasta olisi kehdannut postikortin tehdä.

Vakuutukset? Kieltämättä suomalaiset vakuutukset ovat halpoja kanssasisariinsa Yhdysvalloissa, mutta toisaalta; esimerkiksi miehen auton vakuutus on aika tarkalleen saman suuruinen summaltaan, kuin Utahissa. Olen tosin sitä mieltä, että vakuutusyhtiössä eivät ihan täysin ja tarkalleen ottaneet huomioon USA:n ajohistoriaa, vaikka meille niin kerrottiin - mutta toisaalta, tuntuu vähän siltä, että lienee parempi olla kiukuttelematta tästä ihan liiaksi.

Ja ihan vain, koska verokausi alkaa olla lähellä - mainitsenpa näistäkin edes muutamalla lauseella. Ollaan nimittäin aika älyttömän onnekkaita, ettei meidän tarvitse Suomessa olla samanlaisen verotuskoneiston kynsissä! Jälleen kerran hyvä esimerkki on siinä, kun mies on katsellut minun täyttävän kilometrikorvauksia verotukseen - sen jälkeen riittikin lähinnä tietojen tarkastaminen ja niiden lähettäminen eteenpäin. Epäusko oli melkoinen; "oliko se oikeasti noin yksinkertaista ja nopeaa?" - Ja kyllä, olihan se. Vielä ei olla tehty päätöstä siitä, kuinka täytetään miehen USA:n verot tänä vuonna - toisin sanoen, mikä minun status tässä kohdin sitten tulee olemaan. Innolla odottaen... Not.

Entäpä sitten puhdas, raikas vesi (omasta kaivosta)? Tai hyvät, tuoreet kalavalikoimat? Ruisleipä, sauna, silakkapihvit? Parasta! Onneksi myös mies on oppinut ymmärtämään viikko viikolta paremmin näiden asioiden päälle. Utahissa kala oli aivan järjettömän kallista - herkuteltiin pakastekalalla vain muutamia kertoja siellä ollessa, koska hinta oli aivan järkyttävä. Esimerkiksi lohifilee, jonka Suomessa saa tuoreena noin 8-12 eurolla, oli halvimmillaankin vajaat $25 Utahissa. Asiaan toki vaikuttaa sekin, että me ostettiin kala Trader Joe'silta - mutta silti. Kalansyöminen on lisääntynyt Suomessa aivan valtavasti!

Kirjoittaisin enemmänkin - ihan oikeasti. Olisi vielä aika paljon lisättävää. Mutta nyt alkaa olla pää sen verran pehmeän oloinen, että parempi jättää ihan vaan tähän.

Eilisen kärsin flunssaa kotona, tänään halusin jo päästä töihin rentoutumaan. Ei välttämättä ollut se kaikkein parhain ratkaisu, mutta ainakin sielu kiittää - ruumis ei niinkään. Taitaa olla parasta, että käyn ihan vain keittämässä itselleni kupin teetä ja keskityn miettimään, mitä viikonloppuna. Varsinkin, kun keittiössäkin oli eilen vedenpaisumus. Tästä lisää seuraavaksi.