Eilisessä Tallinna-postauksessa mainitsinkin, että kirjoittelisin erikseen siitä ravintolasta, jossa käytiin murkinalla kaiken kävelemisen ja palelemisen välillä. Oltiin jo ennalta päätetty, että jossain kohtaa päivää pitää käydä syömässä - ihan vaikka vain jo siitä ilosta, että meidän kotinurkilta ei erityisen paljoa valinnanvaraa löydy.

Vanhassa kaupungissa kierrellessä lähes kirjaimellisesti törmättiin USA:n lippuun - se ei kuitenkaan erityisesti soitellut meillä kelloja, kunnes tajuttiin sen toisella puolella oleva Teksasin lippu. Lueskeltiin ruokalistaa ja tuumattiin, että hyvältä kuulostaa - päätettiin kuitenkin vielä kävellä hetki, mutta muutettiin aika nopeasti mieltämme. Molemmilla oli aivan järjettömän kova nälkä, kylmä alkoi tuntua minullakin reisissä ja kasvoilla, joten tämä lieni kaikin puolin paras vaihtoehto. Jo ovesta sisään astuessa oli aika selvää, että ollaan ihan kirjaimellisesti löydetty Virosta melkoisen kokoinen pala Teksasia.

TEXAS Honky Tonk & Cantina oli aivan kaikilta osin positiivinen yllätys. Meitä palveli ihanan positiivinen ja muutenkin herttaisen oloinen Una, joka toi heti menujen jälkeen meille ison kulhollisen tortillachipsejä ja ravintolan omaa salsaa. Lienee turha sanoa, että jo tämä oli aivan taivaallista - eikä haitannut, vaikka ravintolassa pientä ruuhkaa olikin ja ruokaa joutui odottamaan pienen hetken. Me käytimme odotteluaikamme sisustuksen ihmettelemiseen - me olimme kummatkin aivan ymmällämme siitä, kuinka paljon ravintolaan oli saatu roudattua tavaraa USA:sta (tai sitten kyseessä oli vähintäänkin tarpeeksi autenttisen oloisia sisustuselementtejä).

Sillä välin kun ruokia odoteltiin, mies kävi tarkastelemassa yhden seinän kokoista valokuvakollaasia. He juttelivat aikansa Unan kanssa, ja tällä välin Una kertoi, että he kaikki käyvät kerran vuodessa Teksasissa hakemassa listoille uusia, autenttisia reseptejä, uusia vaikutteita ja tuoreita ideoita ravintolaa ajatellen. Kaikessa oli korostettu juuri aitoutta ja sitä, että pala Teksasista oli toden totta tuotu Tallinnaan. Samalla kertaa toisaalta selittyi sekin, kuinka ravintolaan oli saatu tuotua niin paljon erilaista memorabiliaa USA:sta, heh!

Ruoka... Se oli aivan käsittämättömän hyvää. Kuten kuvasta näkyykin, minun lautaseltani löytyi aivan käsittämättömän kokoinen pihvi - ja vaikka kuinka yritin, pakko oli luovuttaa kesken. Myös mies kehui kovasti omaa lohiannostaan, ja yksissä tuumin totesimme palaavamme ravintolaan takaisin seuraavalla reissullamme Tallinnaan. En ollut itse koskaan edes kuullut tästä ravintolasta, joten tällaisena puhtaana vahinkona paikan löytäminen oli yksinkertaisesti aivan suunnattoman hieno sattuma. Voihan se toki olla, että ainakin hieman vastaavia löytyisi Suomestakin isommista kaupungeista, mutta meidän nurkillamme ei valitettavasti löydy erityisen paljoa valikoimaa ravintoloiden suhteen. Onneksi nyt tiedetään ihan tarkalleen, minne Tallinnassa suunnata syömään jatkossa. Suosittelen ehdottomasti muillekin, joille uppoavat erinomainen hinta-laatusuhde, isot annoskoot ja persoonallinen tallinnalaisravintola!