Oli tarkoitus kirjoitella vähän eri asioista - ihan täältä Suomesta. Jäin nyt puolittain pakolla kuitenkin luonnoksien varaan, sillä rakas kamerani (puhelimeni) heittäytyi hankalaksi. Vein luurin pirstaloituneen näytön vaihtoon - ja selvisi, että koko näyttöä ohjaava yksikkö oli sulattanut itsensä. Hehheh. Katsotaan, kestääkö hermo sinne tänne sovellusten välillä poukkoilevaa puhelinta, vai ostanko suosiolla uuden. Nyt siis vielä aika tarkalleen vuoden takaiseen - siihen, kun pieni ja viaton suomalaistyttönen sai aseen käteensä ensimmäistä kertaa.

**

Yksi niistä asioista, joita olin aina halunnut kokeilla, oli käsiaseella ampuminen. En kuitenkaan koskaan Suomessa jaksanut asiaan paneutua - minulla ei ollut varsinaista tarvetta päästä ampumaan minkäänlaisella aseella, joten en ollut edes selvitellyt mahdollisia vaihtoehtoja kokeilua ajatellen. Utahissa minulle kuitenkin tarjoutui mitä parhain mahdollisuus päästä kokeilemaan, miltä se ampuminen sitten tuntuisi - ja tammikuun lopussa sitä käytiin ihan sitten kokeilemassakin.

Ajeltiin siis eräänä sunnuntaina vajaan vartin matka South Jordanin Gun Vaultiin. Meidän tuurillamme kaikki range lanet olivat tietenkin varattuja juuri sillä hetkellä, kun marssittiin sisään - niinpä jouduttiin jäädä hetkeksi odottelemaan. Sen lisäksi, että istuskeltiin aikamme sohvalla ja pöllöiltiin, kierreltiin myös katselemassa myynnissä olevia aseita. Mun asekokemukseni kun olivat muutenkin hyvin rajoittuneita, oli aika pysäyttävää nähdä sellainen määrä oikeita, toimintakuntoisia aseita samassa tilassa. Onneksi en ehtinyt ajatella turhan paljoa, sillä meidän vuoromme tuli ja pääsin änkemään korvat täytettä täyteen!

Ja olihan se kieltämättä melkoinen kokemus. Onneksi oli maailman paras opettaja näyttämässä alusta alkaen, kuinka pitelen asetta oikein, kuinka ammun ja hoidan homman muutenkin kotiin. Pääsin kokeilemaan kaksia erilaisia luoteja - ymmärrän kyllä periaatteen, jolla ne eroavat, mutta nimiä en muista alkuunkaan... - joiden ampumisessa en kaikessa amatööreydessäni huomannut pienintäkään eroa. Samalla tavalla ase potki silti takaisin käsille, ja yhtä hankalaa se tähtääminen kaikesta huolimatta oli. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon minua pelotti! Sitä luulisi, että kun tietää olevansa turvassa ja tietää, ettei mitään pääse tapahtumaan, osaisi ottaa rennosti. Mutta kieltämättä ladattu ase käsissä pelotti, ihan perkeleesti.

Mielenkiintoinen kokemus, ehdottomasti. Mies onnistui myös nappaamaan ensimmäisestä koskaan ampumastani luodista hylsyn talteen, ja se on seurannut mukana myös Suomeen saakka.

Mutta ainakin pääsin ampumisen jälkeen herkuttelemaan naapuriin leivoksilla.