Minulla on ikävä sitä ihanaa vatsanpohjalla kutittelevaa tunnetta, kun tietää kohta lähtevänsä lennolla jonnekin uuteen ja ihmeelliseen paikkaan. Minulla on ikävä niitä kesäisiä päiviä lapsuudesta, kun sain levittää viltin pihalle ja lukea kirjaa auringonpaisteessa, mutta silti varjon suojissa- Ei ollut huolta päälle painavista kotitöistä, laskuista, työnteosta tai muustakaan. Elämä oli ihanaa ja kevyttä. Minulla on ikävä jo edesmennyttä koiraani - ensimmäistä, jonka ihan...

Read More...

Yksi oleellinen asia Suomeen asettumisen kanssa on suomalainen ajokortti. Tämä oli meillä hankintalistalla jo alusta alkaen, mutta yksi asia tuli minun ahkeruuteni tielle - se, että suomalaisen ajokortin anomiseen vaadittiin kuuden kuukauden ajokokemus Suomesta. Minun luontooni kun ei oikein odotteleminen kuulu - tykkäisin saada asiat hoidettua nyt, tässä ja heti. Toisaalta stressikerrointa lisäsi sekin, että ajokorttia pitää muistaa anoa kuitenkin ennen 24 kuukauden...

Read More...

Tiedättekö, kun joskus vaan iskee pakkomielle? Tulee ihan vaan sellainen olo, että joku asia on pakko toteuttaa juuri tietyllä tavalla, mikään muu ei käy ollenkaan? No nyt mulla on juuri tällainen ongelma käsillä ruokapöydän - tai lähinnä ruokapöydän tuolien - kanssa. Meillähän on keittiössä ruokailuryhmä, josta aikoinaan haaveilin ties kuinka pitkään. Pehmeät, ihanat nahkaiset tuolit ja tumma ruokapöytä. Tuolit on korjattu jo kertaalleen...

Read More...

Minun on omaksi häpeäkseni pakko myöntää, etten oikein osaa juhlistaa suuria juhlapyhiä. Joulua kyllä, sillä joulua rakastan sydämeni kyllyydestä - mutta esimerkiksi pääsiäinen ja juhannus jäävät minulta yleensä kokonaan välistä. Sitä vastoin me kyllä juhlistamme esimerkiksi kummankin maan itsenäisyyspäivää sekä kiitospäivää - omat syntymäpäivätkin meiltä jää aika pitkälti huomiotta, mutta vuosipäivät sentään muistamme juhlia. Niinpä pääsiäinen ei tänäkään vuonna aiheuttanut meillä erityisempiä toimenpiteitä....

Read More...

Aika luonnollisestikin ehkä, palaan aika monesti blogissa ihan puhtaasti niihin kovin arkisiin juttuihin. Sellaisiin, jotka tuntuvat itsestä ihan käsittämättömän tylsältä. Olen myös ruotinut läpi meidän tavallista, suomalaista arkipäiväämme, ja nyt vanhoja kuvia lävitse penkoessa tulin ajatelleeksi sitä, millaisia meidän normaalit arkipäivämme Utahissa oikeastaan olivatkaan. Etenkin kaikkien viimeaikaisten tapahtumien valossa tuntuu nyt siltä, että on kivempi kirjoittaa vähän jostain arkisemmastakin. Tavallisesta ja tylsästä ehkä,...

Read More...

Minulla oli tälle päivälle jo ajastettuna vähän jotain erilaista julkaistavaa, mutta sen aika ei ole tänään. Olin ihan kaikessa rauhassa hoitamassa työasioita, juoksin muutamat tapaamiset läpi ja välissä vilkaisin puhelimelta, että mies oli laittanut viestin. Hän kun on meistä se, joka on uutisten osalta aina ajan hermolla ja tarkkailee tilannetta. Olen ihan tottunut siihen, että mies lähettää minulle luettavaksi muutamia uutisartikkeleita tai tiivistää...

Read More...

Kuusissakymmenissä, varmaan lähempänä seitsemääkymmentä, ollut nainen säikäytti minut perin pohjin. Olin selaamassa papereita läpi vielä muutama minuutti ennen näytön alkamista, kun hän avasi repsikan puoleisen oven. "Ohhoh, anteeksi - luulin sinua minun tyttärekseni! Hänen pitäisi tulla hakemaan minut." Meissä tyttären kanssa kun kuulemma oli samaa näköä, ja samanväriset autotkin. Vaihdoimme rouvan kanssa pari sanaa ja toivoin, että tytär pian tulisi hänet hakemaan. Saman...

Read More...

Eilen iltasella jääkaappia kaivellessani rupesin miettimään, kuinka eri tavalla jotkut asiat ihan tosissaan ovatkin. Ilman miehen myötämielistä vaikutusta minun jääkaapistani ei löytynyt Blue Diamondin mantelimaitoa, enkä toisaalta kokenut oikeastaan tarpeelliseksi myöskään maapähkinävoin olemassaoloa kaappien perukoilla. Toisaalta, myös miehen keittiönkaapit Utahissa pursuivat maitosuklaasta ja mahdollisimman tummasta leivästä minun toiveestani. Nyt, kun arkea tosissaan rakennetaan vain yhteen maahan, alkaa toisenkin maan elintarvikkeita luikerrella arkipäivään ihan...

Read More...

Kirjoitin joulukuussa meidän reissustamme Arches National Parkiin, Utahin itäreunalle. Vaikka postauksessa toisaalta sivusinkin itse haikkia Delicate Archille, tunsin sen lopulta jääneen vähän varjoon. Puolihuolimatta siitä muodostui elämää pidempi teksti ja toisaalta - kaikki oleellinen ja jopa huomionarvoinen tieto taisi jäädä jonnekin ihan unholaan. Jos kokemukset, ajatukset ja meidän kömmähdyksemme kiinnostavat, kannattaa siis tsekata aiempi(kin) blogimerkintä! Kuten ehkä saattaa arvata, tämän tekstin on tarkoitus...

Read More...

Ajattelin kirjoitella hieman siitä, kuinka päivät yleisesti ottaen meillä kuluvat. Suomiarjesta on toisaalta helppo kertoa (ja toisaalta aivan hirmuisen vaikeakin!) - tuntuu siltä, ettei tässä ole mitään mielenkiintoista ja toisaalta taas, juuri tätähän täällä eletään. Olkoonkin, että se tuntuu minusta itsestäni ihan käsittämättömän tympäisevältä, jollekin toiselle se saattaa tosiaan olla jotakin hieman erilaista. Voisin myöhemmin kirjoitella myös Utahin arjesta, mutta palataan siihen vaikka...

Read More...

Oli vähän hassu päivä eilen. Olin pyytänyt töistä erikseen vapaata, koska lapsi halusi päästä hiihtokilpailuihin - kuljetus koululta osoittautui aika haasteelliseksi, joten paremmaksi vaihtoehdoksi jäi Chauffeur Mama. Heräämisaikaa tai aamurutiineja tämä järjestely nyt tietenkään ei muuttanut; seitsemältä syötiin neidin kanssa aamiaista keittiönpöydän äärellä, koiran pyöriessä jaloissa ylienergisenä yön jäljiltä. Mies sen sijaan sai käyttää etuoikeuttaan nukkua pidempään, sillä hänen päivänsä alkoi vasta myöhemmin,...

Read More...

Suomi on meidän kotimme - nyt, ja luultavasti vielä jonkin aikaa tulevaisuudessakin. Meidän Suomimaisemiamme esittelinkin jo eilen, joten loogisesti ajatellen tänään lienee Utahin vuoro. Kuten otsikko, ja toisaalta samalla vanha sananlaskukin sanovat, kotihan on juurikin siellä, missä sydän on. Me ollaan miehen kanssa jätetty osa itseämme vähän useampaankin paikkaan, mutta (hyvin) rajulla linjanvedolla meillä on kaksi kotia - Suomessa ja Utahissa. Olen jonkun...

Read More...