Minulla on ikävä sitä ihanaa vatsanpohjalla kutittelevaa tunnetta, kun tietää kohta lähtevänsä lennolla jonnekin uuteen ja ihmeelliseen paikkaan.

Minulla on ikävä niitä kesäisiä päiviä lapsuudesta, kun sain levittää viltin pihalle ja lukea kirjaa auringonpaisteessa, mutta silti varjon suojissa- Ei ollut huolta päälle painavista kotitöistä, laskuista, työnteosta tai muustakaan. Elämä oli ihanaa ja kevyttä.

Minulla on ikävä jo edesmennyttä koiraani - ensimmäistä, jonka ihan tosissani myös muistan. Nalle oli ihana, pörröinen samojedinpystykorva, joka oli aivan käsittämättömän rakastava ja herttainen persoona. Vaikka lemmikistä luopuminen on aina vaikeaa, jäi ensimmäinen oma koira ihan eri tavalla mieleen, kuin moni niistä lemmikeistä, joiden aika lähteä koitti myöhemmin.

Minulla on ikävä isovanhempiani, jotka tekivät lapsuudestani ihanan erityisen.

Minulla on ikävä sitä kiirettä ja hälinää, mikä ruuhka-aikana lentokentillä on. Ihmiset änkemässä itseään kuka minnekin, pahimmillaan jopa tönitään ja tuupitaan. Kukaan ei jaksaisi jonottaa turvatarkastuksiin, eikä toisaalta myöskään putiikkejen kassoille.

Minulla on ikävä ensimmäistä, oikeaa etelänmatkaani. Hädin tuskin yläasteikäisenä maailma tuntui ihmeellisen avoimelta jo yksin Teneriffallakin, ja oli suuri saavutus ja luottamuksenosoitus saada lähteä ostamaan uimarengas ihan yksin vähän matkan päästä hotellista. En ollut vielä tarpeeksi itsekriittinen välittääkseni siitä, että englannintaidot olivat haparoivia ja puutteellisia. Olin vain ylpeä siitä, että uskalsin - ja vieläpä ihan itse.

Minulla on ikävä niitä koulupäiviä, kun sain istua kahdeksan tunnin rutistuksen jälkeen bussissa kotiin kolme varttia - etenkin, kun kaikki läksyt sai tehtyä ennen bussista jäämistä.

Minulla on ikävä sitä, että voin ikävöidä omaa miestäni. Muutama päivä takaperin yllätin itseni katselemasta tietokoneella kuvia tyypistä, ja ikävä iski. Melkein epätoivokin. Puoli sekuntia myöhemmin ymmärsin, että sama ihminen istuu sohvalla vieressä. Oho.

Minulla on ikävä aurinkosuihkuja (sunshower) Utahissa. Niissä on siellä jotain ihan omanlaistaan magiaa.

Niin... Ikävöin aika monia asioita ja tunteita. On silti aika ihanaa huomata, että minun on hyvä olla - tässä ja nyt. Kuka nyt ei ikävöisi joitakin lapsuudesta tuttuja asioita tai sellaisia hetkiä, jolloin olo on tuntunut jostain syystä erityisen hyvältä. Tottakai, ikävöin näiden mainittujen asioiden lisäksi myös monia muita asioita, mutta olen toisaalta saanut myös tasapainon itseni kanssa. Tiedän, että maailmalle kovin kaivatessani asiaa auttaa lentolippu - jos haluan tavata ystäviä, otan puhelimen käteeni ja soitan. Joku tietty ruoka? Ostan oikeat ainekset ja valmistan ruoan. Elämästä saa tehtyä todella monimutkaisen niin halutessaan, vaikka lopulta kaikki parhaat asiat ovat todella yksinkertaisia.