Delicate Arch ja Arches National Park

3:55 ip.

Kirjoitin joulukuussa meidän reissustamme Arches National Parkiin, Utahin itäreunalle. Vaikka postauksessa toisaalta sivusinkin itse haikkia Delicate Archille, tunsin sen lopulta jääneen vähän varjoon. Puolihuolimatta siitä muodostui elämää pidempi teksti ja toisaalta - kaikki oleellinen ja jopa huomionarvoinen tieto taisi jäädä jonnekin ihan unholaan. Jos kokemukset, ajatukset ja meidän kömmähdyksemme kiinnostavat, kannattaa siis tsekata aiempi(kin) blogimerkintä!

Kuten ehkä saattaa arvata, tämän tekstin on tarkoitus olla hieman asiapainotteisempi. Yritän toisaalta myös löytää sellaisia julkaisukelpoisia kuvia Moabista, jotka eivät blogissa ole vielä esille päässeet. Multa kun löytyy aika paljon myös päällekkäisiä kuvia, joissa lähinnä joku yksi, pieni asia muuttuu tai valo osuu johonkin kohtaan vähän eri tavalla.

Mietin myös sitä, mahtaako tätä tekstiä lukevista kukaan olla käynyt Arches National Parkissa? Utahin kansallispuistoista mulla on käymättä Zion - sinne haluaisin ehdottomasti vielä jossain vaiheessa päästä!


Siispä - itse asiaan. Meidän pieni päivämatkamme suuntasi helmikuussa 2015 yhteen Utahin viidestä kansallispuistosta - Arches National Parkiin. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia päivän osalta, joten edettiin omien fiiliksien mukaan ja tutkittiin puistoa oman makumme mukaan. Joissain määrin mutu-tuntuma osoittautui kuitenkin oikeaksi - lähdettiin Salt Lakesta kohti Moabia jo aamuvarhain, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Selvittiin aina kotinurkilta Spanish Forkiin saakka ilman minkäänlaisia ruuhkia (jopa I-15 oli aika avoin)!

Puiston sisäänpääsymaksu oli muistaakseni alunperin noin $25 luokkaa per auto - ja koska kyse oli yksityisestä puistosta, ei military discountia myönnetty. Tuolla kahdenkymmenen viiden dollarin summalla oli autolla vapaa pääsy matkustajineen puistoon seuraavan viikon ajalle.

Vaihtoehtoja olisi ollut toki useitakin - puiston olisi voinut käydä lävitse myös jalkaisin tai polkupyörällä, mutta kumpikaan ei tuntunut meistä hyvältä vaihtoehdolta - etenkin, kun aikaa oli vain yksi ja ainoa päivä, ja koko puiston läpi mutkitteleva tie oli pituudeltaan 18 mailia (noin 30 kilometriä). Korkeuserojakin reitille mahtuu jonkun verran, suurin nousu tosin taitaa olla ihan alussa. Päällystetyn 'päätien' varrella on useampia eri pysähdyspaikkoja, mikäli eri muodostelmia tahtoo katsella vähän lähemminkin - archeille joutui aika pitkälti haikkaamaan vaihtelevan matkan.

Myös eri archejaon lopulta aika paljon - ja jos on vähän meitä viisaammin liikkeellä, kannattaa varmastikin tehdä vähän isompaa taustatyötä netissä ennen paikalle saapumista. Meillä kävi onnea, kun valittiin juuri se arch, joka ihan oikeasti myös tahdottiin nähdä - mutta puistosta löytyy näitä paljon enemmänkin, ja aivan yhtä vaikuttavan näköisiä! Meilläkin riittää siis koluttavaa Arches National Parkissa, jos ja kun sinne tulevaisuudessa vielä eksytään. Mulla olisi myös varovainen toive päästä leiriytymään puistossa. Tämä heräsi ihan viimeistään yhtä Sister Wivesin jaksoa katsellessa, kun Kody ja Janelle tekivät reissun puistoon.


Meidän tavoite päivälle oli lähinnä se, että jonnekin täytyy päästä haikkaamaan ja ainakin yksi arch täytyy saada nähdä lähietäisyydeltä. Delicate Arch valikoitui määränpääksi täysin vahingossa, mutta ollaan kyllä kumpikin tyytyväisiä tästä vahingosta! Arch on turhia selittelemättä koko Utahin ikonisin, se on kuvattuna myös esimerkiksi Utahin rekisterikilpiin. Me emme myöskään edes miettineet alemman tai ylemmän katselupisteen valitsemista - sen sijaan päätettiin haikata ihan archille saakka.

Täällä saa ehdottomasti kulumaan koko päivän - jo ihan senkin takia, että puisto sijaitsee ihan kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Salt Lakesta ajettiin yhdellä pysähdyksellä jotakin kolmen ja neljän tunnin väliin - ja meidän pysähdys oli ainoastaan sitä luokkaa, että käytiin tankkaamassa auto ja putsaamassa tuulilasi. Jos puistosta haluaa siis takaisin yhtään isompaan kaupunkiin, saa myös paluumatkalle varata aikaa - riippuen nyt tietysti hieman siitäkin, miltä suunnalta on tulossa.

Ei todellakaan mikään turha kansallispuistoelämys! Mua melkein harmittaa ajatella, kuinka monet lopulta ohittavat Utahin olankohautuksella - siksi, että sehän nyt vain on "tylsä osavaltio". Mutta hei - kuinka moni tiesi, että suurin osa juuri niistä legendaarisista 'Villin lännen' elokuvista on kuvattu Etelä-Utahissa? Tai että (meikäläisen teini-iän lempparisarjaa), Everwoodia, kuvattiin ihan meidän nurkilla Pohjois-Utahissa? Utah - ei tylsä.



Muutamia koottuja vinkkejä, mikäli suunnitelmissa on reissu Arches National Parkiin:

  • Vettä pitää varata vuodenajasta ja ajankohdasta riippumatta todella paljon. Me oltiin varattu kummallekin noin gallona pieninä pulloina, mutta jo pelkästään ajomatkalla kului puolet, puistossa autoillessa reilusti lisää, ja itse haikille ei ymmärretty ottaa mitään mukaan, koska minä katsoin kartasta etäisyyden täydellisen väärin.
  • Mitä aikaisemmin ehtii paikalle, aina parempi. Paikalla on vähemmän väkeä ja lämpötilat ovat siedettävämpiä. Me kävimme helmikuun alussa, jolloin haikin aikana lämpötila kohosi (noin puolipäivä) yli hellerajan.
  • Hattu, huivi tai jokin päätä suojaava varuste mukaan, kuukaudesta riippumatta! Ainakaan Delicate Arch Traililla ei ollut oikeastaan ollenkaan varjoisia paikkoja, ja suoraan paistava aurinko + kohoavat lämpötilat uuvuttavat nopeasti.
  • Sesongin ulkopuoliset kuukaudet kannattaa huomioida varteenotettavina matkustusajankohtina, jos vain suinkaan mahdollista. Toki esim. touko-syyskuu on useimmille loma-aikojen kannalta parempi, mutta lämpötilat puistossa kohoavat todella korkeiksi ja yhtään pidemmät kävellen siirryttävät pätkät muuttuvat tuskallisiksi ilman oikeanlaista varustautumista / puutteellisella varustautumisella.
  • Myös eväitä kannattaa varata mukaan. Me ei käyty edes sisällä visitor centerissä, eikä jatkettu puistosta eteenpäin muutamaa mailia Moabiin, joten meidän ruokailut olivat aika vähissä. Moabissa toki olisi ollut ravintoloita joista valita, mutta takaisin Salt Lakeen palatessa lähin ruokapaikka - tai edes huoltoasema - on Pricessa, pari tuntia puistosta luoteeseen. Me tosin varustauduttiin Yorkeilla, Lifesavereilla, keitetyillä kananmunilla ja chilipavuilla - ja minä vinguin itselleni subin Pricesta kotimatkalla.
  • Tarvitseeko hyvistä kengistä ja kerrospukeutumisesta edes mainita erikseen? Olettaisin, ettei.


4 kommenttia

  1. En ollut ennen kuullutkaan tästä puistosta! Ehottomasti näkemisen arvoinen paikka jos siellä päin tulee joskus käytyä. Tuo Zion sen sijaan on kummitellut mielessä kylläkin, sieltä kun on nähnyt kuvia useastikin! Musta Utah ei oo ikinä kuulostanut tylsältä kohteelta juurikin näiden mahtavien maisemien vuoksi :) Joskus pari vuotta sitten taisin sen mainitakin miehelle puhuessani mahdollisista matkasuunnitelmista (sain kyllä vähän kummasteluja vastaukseksi hehe).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, ihan ehdottomasti! :) Etenkin kun tuota maisematietä pitkin ajeltiin eteenpäin, mulla pyöri pää kuin pöllöllä ja tuijotin jokaisesta mahdollisesta ikkunasta ulos, yritin imeä sitä kaikkea itseeni ihan niin paljon, kuin mahdollista! :D Ja hei - ihana kuulla, että Utah ei ainakaan kaikkien mielestä oo tylsä paikka!

      Josta oikeastaan tulikin mieleen, että voisin oikeastaan vaikka ihan listata sellaisia näkemisen arvoisia asioita ja paikkoja, joita Utahissa voisi käydä tuijottelemassa. Ehkä säkin onnistut suostuttelemaan toisen osapuolen sun mukaan pienelle road tripille Utahiin, jos sulla on tarpeeksi vakuuttava (kuvallinen) lista! ;)

      Poista
  2. Ompa kivan näköinen paikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arches National Park on kieltämättä ihan käsittämättömän kaunis! :) <3

      Poista