Minun on omaksi häpeäkseni pakko myöntää, etten oikein osaa juhlistaa suuria juhlapyhiä. Joulua kyllä, sillä joulua rakastan sydämeni kyllyydestä - mutta esimerkiksi pääsiäinen ja juhannus jäävät minulta yleensä kokonaan välistä. Sitä vastoin me kyllä juhlistamme esimerkiksi kummankin maan itsenäisyyspäivää sekä kiitospäivää - omat syntymäpäivätkin meiltä jää aika pitkälti huomiotta, mutta vuosipäivät sentään muistamme juhlia.

Niinpä pääsiäinen ei tänäkään vuonna aiheuttanut meillä erityisempiä toimenpiteitä. Lapsi toi koulusta mukanaan maitopurkkiin askarrellun ohran, sekä muutamia pääsiäismunia ja itseaskarreltuja koristeita, mutta niin häpeällistä kuin se ehkä onkin myöntää, nämä ovat ihan oikeasti ainoat pääsiäisetä muistuttavat asiat meidän taloudessamme.

Minä olen nauttinut täysillä pitkästä vapaasta - olen muutamaan otteeseen maininnutkin, että normaalisti teen kuusipäiväisiä työviikkoja tunnin työmatkalla (per suunta) höystettynä. Vähän vaikeaa on ollut siis pysyä aloillaan, vaikka parhaani mukaan olenkin yrittänyt rentoutua.

Mitä meidän pääsiäiseemme on siis tähän mennessä kuulunut?

Torstaina menimme yhdessä miehen kanssa minun työmaalleni - mies kävi hoitamassa omia asioitaan välissä, minä istuskelin toimistolla. Suurin osa päivästä kulutettiin kuitenkin siinä, että pomoni päätti ajeluttaa hra Amerikkalaista ympäri kaupunkia ja kertoa hieman historiaa ja jakaa paikallistietoutta. Aika meni nopeasti - etenkin, kun toimistokin suljettiin poikkeuksellisesti pääsiäisen vuoksi jo yhdeltä. Todellinen koitos kuitenkin tuli vasta tämän jälkeen - kauppareissu nimittäin odotti, eikä meistä kumpikaan ollut erityisen innoissaan ruuhkiin sulloutumisesta. Niinpä päätettiin lykätä kohtaloa hetkellä ja käytiin pesettämässä auto - ensimmäistä kertaa pesukadulla. Mulla meinasi muutamalla kertaa usko loppua ja jarrua olisi tehnyt mieli painaa, mutta tottelin ohjeita. Ja niin, hengissä selvittiin - me sekä auto.

Ja voi apua niitä ruuhkia! Minä vielä ajattelin, että ollaan suhteellisen ajoissa - ettei nyt sentään kauppa ole ihan täynnä. Mutta mitä vielä... Tehtiin ostokset vauhdilla, toinen kantoi tavaraa kärryihin toisaalta ja toinen puolestaan pujotteli ihmisten seassa kassaa kohti. Auton pesulle ja ruokaostoksille tarvi lopulta uhrata aikaa vain tunti, joka on aivan käsittämättömän vähän siihen verraten, kuinka paljon olin varautunut tuhraamaan tähän välttämättömyyteen!

Torstai-illasta saatiin nauttia kahdelleen, ja päätettiin lopulta lähteä kävelemään hangelle. Käytiin tutustumassa lähimetsään, jossa minä en ole itsekään käynyt useaan vuoteen - ja olihan se nyt aika hauskaa!

Perjantaina laiskotti. Ei rehellisesti sanoen tehty mitään muuta, kuin nukuttiin pitkään ja herättiin vasta puolen päivän jälkeen. Minun sisäinen kelloni tosin pakotti nousemaan sängystä ensimmäistä kertaa jo seitsemältä, jolloin koira sai ruokaa ja käytiin tekemässä nopea lenkki ulkona. Tämän jälkeen oli entistäkin makeampaa palata takaisin nukkumaan, ihanaa arjen luksusta! Muuten päivä kului oikeastaan vain ja ainoastaan elokuvia katsellen ja herkutellen - illalla saatiin tosin mitä mahtavin idea siitä, että pitsaa on saatava. Niinpä ajeltiin lumisateen keskellä paikalliseen pitseriaan hakemaan lisää herkkuja - seuraava yö kuluikin vatsan vierellä köllien.

Lauantaita olin itse odottanut aika paljonkin - oltiin sovittu jo aiemmin, että saataisiin vieraita vähän matkan päästä, tupladeittien muodossa. Meidän lähialueen toinen (ja samalla ainoa) meidän kanssa samaa ikäluokkaa oleva suomalais-amerikkalainen pariskunta nimittäin tuli meille viettämään leffa (-ja juoru)iltaa! Ollaan tunnettu kohta jo kymmenisen vuotta - ja oli kieltämättä aivan mielettömän ihanaa päästä tuulettamaan omia ajatuksiaan toisten samassa tilanteessa olevien tyyppien kanssa. Keskustelu meni aika laidasta laitaan - puhuttiin oleskeluluvista, terrorismista, USA:n presidentinvaaleista ja niin, kyllä me se elokuvakin katsottiin. Lopulta vieraat lähtivät ajelemaan kotiin reilusti puolen yön jälkeen, ja itsekään ei olisi mitenkään malttanut käydä nukkumaan. Lopulta uni taisi tulla ihan muutamassa minuutissa - kuinka niin muka täysin väsähtänyt...

Tänäänkin on (yritetty) nukkua pitkään, huonolla menestyksellä tosin. Sisäinen kello herätti jälleen kukonlaulun aikaan, ja vähän pisti jopa harmittamaan. Päivä kuitenkin käynnistyi aika tavalliseen tapaan - kaipasin jo selvästi pois neljän seinän sisältä, joten kävin aikani kuluksi palauttamassa pullot, hain muutamat Kinderit muksulle ja iltapäivästä meidän aikuisten imuroidessa autojamme, sai lapsi juosta ympäri pihaa easter egg huntilla niitä aiemmin ostettuja Kindereitä etsien. Lopputulos oli kuitenkin mitä mainioin - meillä kahdella oli puhtaat autot, lapsella suu suklaassa ja jälkiruoaksi saatiin mamman tekemää karjalanpaistia.

Loput iltapäivästä onkin käytetty tehokkaasti - minä ajattelin istahtaa alas tietokoneen äärelle, taustalla pyörii elokuva - Terminator joku, miehen valitsema... - ja lapsi jäi hetkeksi viettämään aikaa naapuriin isovanhemmilleen. Vähän ehdittiin suunnitella talon laajennusosaakin, joten ei tämä päivä ihan harakoille mennyt. Saa nähdä, kuinka laiskotteluksi huominen menee - ja osaako tässä edes tiistaina palata takaisin töihin neljän päivän laiskottelulta!

Mies muuten maistoi tänään myös ensimmäistä kertaa ikinä mämmiä. Minä nyrpistelin naamaani - ja kyllä, mies tykkäsi. Ilman sokeria, ilman vanilijakastiketta. Ihan yksistään.