Koti on siellä, missä sydän on - osa 1
10:53 ap.
Muistelisin joskus jostakin blogista lukeneeni postauksen naapurustosta - tai lähinnä siitä ympäristöstä, missä päiviään ja eloaan viettää. Miun mielestäni ne ovat aina olleet tosi hauska idea, ja voisinkin hyvin kirjoitella hieman siitä, millainen (sielun)maisema täällä meidän nurkilla oikein on!
Kuten olen moneen otteeseen maininnutkin, me asutaan ihan keskellä peltoa. Metsää. Oikeastaan näiden kahden rajalla. Lähimpään kaupunkiin ajaa puolisen tuntia, kuntakeskukseen noin parikymmentä minuuttia. Kuntakeskuksesta löytyvät myös lähimmät ruokakaupat (tai siis, se yksi ja ainoa), terveyskeskus ja kaikki muu oleellinen. Isommin ostoksille mieliessä kannattaa suunnata selvästi jo astetta isompaan kaupunkiin (Kotkaan), jonne saa ajella keskimäärin tunnin suuntaansa - ja jossa meikäläinen käy kuudesti viikossa töissä. Toisaalta, myös Kouvola ja Lappeenranta ovat kohtuullisen matkan päässä ja tarjoavat kivaa vaihtelua.
Sen pidemmittä puheitta annan kuitenkin kuvien hoitaa hommansa - nämä ovat sekalaisia otoksia sieltä ja täältä, vähän eri ajoiltakin - kaikki kuitenkin omasta kamerasta tai kännykästä. Enjoy!
Kesä 2012. Tulee muuten melkoinen ikävä kesää ja vihreyttä, kun näitä katselee! Muunmuassa tällaisia rakennuksia meidän naapurustostamme siis löytyy. Viimeistään tässä kohdin lienee selvää, ettei asuta ihan keskellä metropolia, heh!
En tosiaan muista, milloin olen tämän kuvan ottanut - muistan kyllä sen, että se oli pakko ottaa. Nuo värit nimittäin ovat ihan täysin ne, jotka silloin luonnossakin olivat! Tuli kieltämättä itselle aika pieni olo, kaiken tuon tummuuden, synkkyyden ja silti niin järjettömän värikylläisyyden keskellä.
Sama (takapihan) maisema, mutta täysin eri vuodenaikaan kuvattuna. Juuri tämä on yksi niistä asioista, joita rakastan maalla asuessa - loputon vihreys ja se, että tilaa riittää ihan loputtomiin.
Metsät. Niistäkään ei varmaan erikseen tarvitse sanoa mitään sen ihmeellisempää, kuvat varmasti kertovat ihan oman tarinansa. Muistan, miten teini-ikäisenä olen päästellyt juuri näitä teitä pitkin hevosen kanssa ja nauttinut siitä ihanan huumaavasta vapauden tunteesta. Voisin samoilla näissä meidän (lähi)metsissä ihan loputtomasti - ja myönnän, että täysin keskellä kaupunkia voisi olla minusta kovin vaikea asua. Ilman siis sitä, että jonkinlainen tietty kosketus luontoon puuttuisi. Metsän keskellä kasvanut, aina metsäläinen?
Ihana, ihana syksy! Utahin syksy nyt on luonnollisestikin ihan omaa luokkaansa, mutta kyllä tämä suomalainenkin vastine sille vetää vertoja, kevyestikin! Tykkään syksyn ruskasta ja siitä, että hyttyset alkavat vähitellen kadota näköpiiristä.
Talvi ja syksy. Talvi on meillä yleensä runsasluminen; siksi, että pellolta tuullessa lunta kinostaa ihan hullun paljon - ja yleensä juuri talon katolle, mistä sitä saa sitten tökkiä lähes henkikultansa uhalla alas. Toisaalta, ei liene myös valittaa niistä syksyoltavistakaan. Oikeanpuoleinen kuva on lokakuulta 2012, pimenevästä illasta. Ei ehkä kaipaa tuo(kaan) kuva liiemmin sanoja.
Niin, tässä meidän nurkilla myös lasketaan kesäisin pari-kolmekymmentä orivarsaa vapaaksi laitumelle! Tämä kuva on sinänsä ihan silkkaa huijausta, että mennään jo 10 kilometrin päähän (kaikki aiemmat kuvat kun ovat käytännössä katsoen pihapiiristä, tai sen välittömästä läheisyydestä) - oli vaan niin kivan kesäinen kuva, että se oli pakko laittaa mukaan.
Tämä kaukokainen löytyy meidän kotipihaltamme - hevosenkenkäkin on yhä samalla paikalla, ja aivan yhtä vinossa!
Näissä maisemissa meidän pesue asustaa - ja tätä me saamme kutsua kodiksemme juuri nyt. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että asumme juuri täällä. Erityisen kiitollinen olen siitä, että lapsi saa kasvaa näin ihanassa, aidossa ympäristössä. Kaupungissakin on puolensa, mutta ainakin Suomessa valitsisin maaseudun (tai korkeintaan keskisuuren taajaman), mikäli minun pitäisi valita - esimerkiksi Helsinkiin minun olisi kovin vaikea ajatella muuttavani. Kyllä minä siellä työskennellä voisin, mutta en voisi kuvitella asuvani vakituisesti.
Toisaalta olen äärimmäisen onnellinen siitäkin, että sain kasvaa juuri täällä. Täältä minä päädyin kaupunkiin ja maailmalle, mutta tämä on se paikka, jossa vietin oman lapsuuteni. Tänne haluan aina voida palata - ja onneksi voin sen myös tehdä.
6 kommenttia
Ihana paikka:) tuollaisessa paikassa itsekin voisin mielelläni asustella. Vaikka lähimpään kaupunkiin (tai edes kauppaan) saisi kyllä olla vähän lyhyempi matka:) itse oon asunut 16-vuotiaaksi asti omakotitaajamassa, josta myöskin lähimpään kaupunkiin (Vaasaan) ja kauppaan oli puolisen tuntia. Pieni kioski meillä siellä oli, josta sai karkkia:D ja nykyään sieltä löytyy Siwakin!
VastaaPoistaVoi, kiitos! :) Kieltämättä etenkin kesäisin täällä on ihan mielettömän ihana olla - niin rauhallista! Minäkin kyllä kaipaisin tänne jotain vähän, hmm... Lyhyempää matkaa kauppaan. Teknisesti ottaen lähin kauppa on kyllä joo 15 kilometrin päässä - mutta sellaista pientä hiekkatietä pitkin, että sitä körötellessä saa käytettyä ainakin puoli tuntia suuntaansa :D
PoistaVitsit mitä värejä, upeita kuvia! :) Itsekin olen suurimman osan elämästäni asunut maalla ja onnellinen siitä. Nyt on kaupunkivaihe, kun opiskelen. Mutta joskus kun omia lapsia, niin mieluummin maalla tai juurikin jossain kaupungin ulkopuolella. Mutta saa nähdä, mihin päädytään. :)
VastaaPoistaKiitos! :) En edes ajatellut, että nuo värit tulisivat näinkin kivasti esille! Ja hei, ehdottomasti maalle vaan! Täällä on kivaa :D
PoistaIhania kuvia jälleen kerran :) Olen itse kanssa maalta lähtöisin. Miltähän olisi tuntunut asua esim kerrostalossa ja jakaa hiekkalaatikko ja keinu toisten naapureiden kanssa. Maalla sai mennä ja temmeltää, loistava paikka lapsille. Nykyään vanhempana (ja viisaampana?) voisin palata takaisin maaseudulle, vaikka jossain vaiheessa vannoin ettei ikinä. Niin se vaan elämä kasvattaa ja muuttaa :)
VastaaPoistaMinä kiitän! :) Nämä ovat ajalta, kun jaksoin kaivaa kameran kameralaukusta ja käyttää hetken ajatusta kuviin. Nyt, kun järjestelmäkameran akku on jossakin teillä tietämättömillä (ja kamera muutenkin kaipaisi päivitystä), inspiraatio kuvaamiseen on ollut vähän tauolla ja kännykällä on menty... No, josko vielä tulevaisuudessa!
PoistaMutta hei - tuo on ihan totta, ainakin mun kohdallani myös! Mä vannoin pienempänä, että kaupunkiin (siis - Helsinkiin nyt vähintään, duh!) olis päästävä, koska maalla on tylsää, kuollutta ja täähän nyt on ihan takapajula. Jännää, kuinka se routa sitten ajoikaan porsaan kotiinsa... ;)