Koti on siellä, missä sydän on - osa 2
12:14 ip.
Suomi on meidän kotimme - nyt, ja luultavasti vielä jonkin aikaa tulevaisuudessakin. Meidän Suomimaisemiamme esittelinkin jo eilen, joten loogisesti ajatellen tänään lienee Utahin vuoro.
Kuten otsikko, ja toisaalta samalla vanha sananlaskukin sanovat, kotihan on juurikin siellä, missä sydän on. Me ollaan miehen kanssa jätetty osa itseämme vähän useampaankin paikkaan, mutta (hyvin) rajulla linjanvedolla meillä on kaksi kotia - Suomessa ja Utahissa. Olen jonkun verran tässä blogin historian aikana sivunnutkin meidän Utahin kotiamme; kotikuviin en kuitenkaan viitsi lähteä menemään, mutta meidän naapurustoomme päästän kaikki uteliaat kuvien välityksellä.
Kuten otsikko, ja toisaalta samalla vanha sananlaskukin sanovat, kotihan on juurikin siellä, missä sydän on. Me ollaan miehen kanssa jätetty osa itseämme vähän useampaankin paikkaan, mutta (hyvin) rajulla linjanvedolla meillä on kaksi kotia - Suomessa ja Utahissa. Olen jonkun verran tässä blogin historian aikana sivunnutkin meidän Utahin kotiamme; kotikuviin en kuitenkaan viitsi lähteä menemään, mutta meidän naapurustoomme päästän kaikki uteliaat kuvien välityksellä.
Näiden kuvien myötä avaan vähän erästä pientä maailmaa parikymmentä minuuttia Salt Lake Citysta etelään. Meidän naapurustomme on oikein mukavaa, rauhallista aluetta - paljon lapsiperheitä, nopeat yhteydet joka puolelle. Meidän asuinkompleksin viereen rakennettiin koko ajan uusia omakotitaloja, toisaalta myös uusia liiketiloja. Ehkä ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan siirryn kuvien pariin - ne antavat huomattavasti paremman mielikuvan kokonaisuudesta, kuin tämä höpinä ja löpinä!
Meidän asuinkompleksimme on / oli kaikin puolin ihan täydellinen! Vuokralaisista oltiin hyvin tarkkoja, mikä ei ole ollenkaan huono asia - ja kaikki asiat hoituivat jopa yllättävän sukkelaan (tukkesin kylpyammeen viemäriä aika tasaisin väliajoin, ja ruotsalaistaustainen Jared availi niitä jo ihan tottumuksesta). Kompleksiin itseensä kuului myös uima-allas ja kuntosali officen yhteydessä, ja etenkin kuntosali oli ihan älyttömän hyvätasoinen! Asunnosta itsestäänkään ei todellakaan voinut valittaa - ylimmässä kerroksessa oli mukavat, korotetut (vaulted ceiling) ja tilan tuntu oli ihan toista luokkaa, kuin meidän Suomikodissamme.
Naapurustoa. Juuri täällä mä tykkäsin lenkkeillä ja käydä pienillä päiväkävelyillä - ihanan rauhallista etenkin päivisin, kun suurin osa ihmisistä on töissä tai toisaalla. Aina välillä pihoilla törmäsi satunnaisiin ihmisiin, joiden kanssa sai (joutui) jäädä juttusille, mutta siihenkin tottui. Harmi sinänsä, etteivät vuoret näytä näin kuvien kautta läheskään yhtä vaikuttavilta, kuin oikeasti!
Juuri tämä kyseinen, etualalla oleva talo oli ns. mallitalo - tälle kadulle oli rakennettu vieretysten useampikin samanlainen talo, joista osa oli myyty, osa odotti vielä myyntiään. Me käytiin tottakai tutkailemassa mallitaloa - lähinnä vaimon hienovaraisesta painostuksesta johtuen. Minä kun nyt satuin olemaan ihan täysin rakastunut mallitaloa vastapäätä olevaan taloon... Joka oli vielä silloin myymmättä. Mallitalon aulassa olivat vastassa välittäjät - pariskunta, jonka miesosapuolella oli ainakin omien sanojensa mukaan tanskalaisia sukujuuria. Kaunishan tuo talo oli, mutta melko tyyris kokoonsa nähden - mallitalon sisuksilla olevan, vastaavan talon olisi saanut omiin nimiinsä noin $350,000 huokeaan hintaan. Tsekkasin just äskettäin, missä nyt mennään - kaikki loppuunmyyty. Ei yllätä!
Lähimmän ison tien exit-sumppu - toisin sanoen, taustalla häämöttää I-15. Vasemmalle puolestaan jää huoltoasema, jonka pihalta suurin osa Redbox-leffoista päätyi meidän tuijoteltaviksemme, ja juuri samaan boksiin myös palauttelin aamupäivän aikana meidän edellisen illan vuokrauksemme.
Nämä kaksi kuvaa puolestaan, niin... Meidän asuinkompleksin takaa aukeni pieni puistoalue, jonka takana tämä alue puolestaan oli. En ihan rehellisesti sanoen tiedä, miksi tätä pitäisi suomeksi kutsua - kyseessä kuitenkin on mobile home park. Kohtalaisen tiukasti vartioitu, yksityinen alue - ja tämä yläpuolella oleva kuvakin on julkeasti ihan vaan aidan väliköstä napattu. Hiljaista siellä kyllä oli, sillä toisin kuin meidän puolellamme, tuolla ei lapsia edes vanhempiensa kanssa pahemmin näkynyt leikkimässä.
Meidän naapurustomme kaiken kaikkiaan oli aivan mielettömän ihana. Kaikki ympärillä oli kohtalaisen uutta ja sitä myöten siistiäkin. Gated communityjen tasolle ei kuitenkaan toki päästy, mutta ei tuolla ohilyöntejäkään pahemmin sattunut. Kuten aiemmin mainitsinkin, alueella on myös paljon lapsiperheitä - joka ehkä on suhteellisen selvää jo ihan katukuvaa katsellessakin.
Puisto, josta aiemmin mainitsinkin - ja joka tässä kuvassa näyttää ihan harvinaisen kuivalta ja kuolleelta! Vaikka - edelleenkään - vuoret eivät näytä yhtään miltään kuvan välityksellä, tästä ehkä saa jo edes jonkunlaista mielikuvaa. Puiston läpi tuli lenkkeiltyä suurin osa - toisaalta, tykättiin käydä myös (ilta)kävelyillä miehen kanssa joko puistossa tai puiston reunassa olevalla ankkalammella.
Lähikauppaa unohtamatta! Winco on juurikin se paikka, josta hain lukuisia kertoja jäätelöä tai jotakin muuta herkkua, jonne kävelin noin vartissa kotoa. Mikä parasta - Winco oli (ja on luultavasti yhä vieläkin) auki vuorokauden ympäri, mikä tietenkin paransi tilannetta yhä entisestään.
Beans & Brewsin autokaista. Äärimmäisen tärkeä paikka - kyllä.
Vähän lisää Beans & Brewsin autokaistaa - ja toisaalta, taustalla näkyy myös vähän Wincoa (koti jää siis tästä vasemmalle). Kuivaa näyttäisi vielä tässä kohdin olevan...
Kaksi hyvin tuttua kävelyreittiä - vasemmanpuoleisin suoraan kotoa Beans & Brewsiin (joka on aika suoraan tuon ison kyltin kohdalla), oikeanpuoleinen puolestaan menee aukean toiselta puolen suoraan Wincon taakse (mm. mallitalon ohitse).
0 kommenttia