Kakkukaipuu
1:37 ip.
Ruoka on hyvää, right? Olen parhaani mukaan tukenut meidän paikallisen McDonaldsin drive-thruta ja käyttänyt aivan liiaksi rahaa frappuccinoihin (joita ennen lähes palavasti yritin vältellä, koska en tykkää kahvista. En muuten tykkää vieläkään, mutta ai että tuo karamelli-frappe on vaan hyvää)! Jäin miettimään sitä, miksi - ja lopulta palasin takaisin vanhaan, tuttuun mietteeseeni. Mulla on ikävä sitä, että asioita saa ostettua läheltä, valinnanvaraa on paljon - jos nyt vedetään mutkat suoriksi niin sanottakoon vaan, että on ikävä sitä, että elämä on helppoa ja kaikki on lähes käden ulottuvilla.
Ennen kuin jatkan, läväytän kaikkien silmien eteen kuvan juustokakuista. Ihan vaikka vaan siksikin, etten ole ainoa, jota nuo himottavat. Jos asuisin yhtään isommalla paikkakunnalla - tai edes yhtään isomman paikkakunnan lähellä - voisin jopa harkita oman juustokakkukahvilan perustamista. Niin, ja jos osaisin leipoa tarpeeksi taidokkaasti, ja vähän nykyistä pienemmällä tunarointiprosentilla...
Kerran kehtasin ottaa kuvankin - ollaan hakemassa perinteistä Cheesecake Saturdayn juustokakkua paikallisesta Cheesecake Factorysta, Murraysta (FPM). Tulee vieläkin nälkä noita katsellessa. Tai no, nälkä ehkä on vähän väärä ilmaisu - himo taitaa sopia totuuteen paremmin.
Jos nyt ihan totta puhutaan, ei kakku ole ainoa kaipuuta aiheuttava artikkeli valtameren takaa. Ja jos ihan tarkkoja halutaan olla, tuskinpa tässä tarvitsee merta pidemmälle lähteä kalaan - jo ihan Keski-Euroopan maatkin riittänevät. Tai vaikka ihan Helsinkikin.
Mutta voi kyllä, minä niin kaipaan tuota palveluiden monipuolisuutta ja läheisyyttä! Puoli tuntia lähimmältä ruokakaupalta asuvana voin vaan huokailla ja muistella lämpimästi niitä iltoja, kun huristeltiin hakemaan hetken mielijohteesta frappet tai mokkat Beans & Brewsista. Joka sekin oli silkkaa laiskuutta - oltaisiin oltu kävellenkin alle kymmenessä minuutissa luukun takana. Tai sitä, kun miehen työpäivien aikana päätin skipata ruoanlaiton ja kävelin hakemaan subin käytännössä katsoen naapurista. Tai päätin hakea kulhollisen jäätelöä Wincosta - ja valikoiman kanssa sai rapsutella päätään. Tai - niin, idea varmaan on tässä kohdin jo aika selvillä. Ikävöin pieniä (ketju)kuppiloita ja sitä, että ne ihan oikeasti ovat lähellä.
Vaikka ollaan hemmoteltu itse itsejämme erilaisilla kahveilla, (muka)frappeilla ja muulla jännällä, ei se ole ollenkaan sama asia. Suomesta - tai ainakin täältä meidän nurkiltamme puuttuu tietty palanen kulttuuria, joka esimerkiksi niin rakkaassa Utahissa suorastaan paiskoi itseään suoraan kasvoille. Nyt tuntuu ihan luksukselta ajatella, että muutaman minuutin automatkan päässä olisi kymmeniä erilaisia juustokakkuja, joista valita - tai kaksikymmentä eri pikaruokapaikkaa, josta voisi pienellä tuurilla saada ihan semiterveellistäkin ruokaa. Saati sitten, että 24/7 ruokakauppa olisi alle puolen mailin päässä.
Vasemmalla seikkaillaan paikallisessa Bingham Junction Boulevardin Subwayssa (jossa olen viihtynyt monia, hyviä hetkiä!) ja oikealla puolestaan ollaan pikku treffeillä Fashion Place Mallin Cheesecake Factoryssa. Nuo salaatit. Nuo subit. Nuo juustokakut. Nuo kahvit. Drool...
Ravintoloissakin pystyi syödä kohtalaisen edullisesti. Ainakin edullisemmin, kuin Suomessa. Tästä en kuitenkaan halua syytellä mitään muuta, kuin Suomen hintatasoa ja verotusta. Pitäähän yrittäjienkin saada omansa pois, ja vielä palkkaakin - eikä se näillä Suomen hinnoilla ole mikään helppo juttu toteutettavaksi. Me käytiin kevyesti ainakin kerran viikossa jossakin ulkona syömässä - salaattia, pitsaa, subeja, tai joskus jopa ihan oikeaa ravintolaruokaakin. Joskus saatoin jopa onnistua kinuamaan itseni Cold Stoneen jäätelöille ruoan päätteeksi.
Monessa asiassa Suomi on hyvä maa. Oikeastaan, ihan mahtava. Meilläkin on valinnanvaraa, kun sitä osaa etsiä ja valitsee oikeat kaupat - meillä on myös (edullista!) luomuruokaa, alati kasvavat karkkivalikoimat (jep, todella tärkeä seikka) ja paljon muuta sellaista, mitä löytyisi USA:stakin. Erona on ainoastaan se, että meiltä käsin näiden asioiden tavoitettavuus on aivan eri luokkaa, kuin Utahin kodista. Ja ai että, välillä se laittaa sieppaamaan ja kunnolla. Esimerkiksi tänään.
Minulla on muutenkin vähän nihkeä olo - tuntuu, että kuumetta alkaisi nousta, korvia jomottaa ja naamaa kuumottaa. Vähän jos särkisi lihaksiakin. Yritin navigoida itseäni ruokakaupassa jonnekin eväiden luokse ja törmäsin ihan käsittämättömän surkeaan valikoimaan kaikkea sellaista, jota en halua. Kun puhelimen näytöltä alkoi vielä paistaa kuva niistä perhanan juustokakuista, alkoi ärsyttää ihan toden teolla. Toivottavasti sain passiivis-aggressiivisesti purettua turhautumiseni tähän tekstiin - ei nimittäin harmita enää ihan niin paljoa.
Taidan leipoa juustokakkua lähipäivinä.
4 kommenttia
Samoja asioita herää kun miettii Turkkia ja Suomea keskenään. Siellä kaikki on niin lähellä ja aukioloajat ovat pidemmät. Kerran Turkissa ollessamme iski yöllä nälkä, niin ei muuta kuin hakemaan Dürümcüsta ruokaa! Suomessa kaupungissa asuessa ei sentään niin pitkä matka ole palveluihin, mutta on täällä silti niin erilainen koko kulttuuri, esim. kahvilat sulkeutuvat jo viiden-kuuden aikoihin jne. Jokaisessa maassa on ne omat hyvät puolensa. :)
VastaaPoistaTuntuu kyllä ihan luksukselta, kun asiaa ajattelee nyt! Ihan hullua... Siellä sitä piti aina niin kauhean itsestäänselvänä asiana. Suomessakin kieltämättä on "paremmat oltavat" kaupungissa, mutta jotenkin täällä meillä maaseudulla tämä kaikki korostuu ihan vielä entisestäänkin! :D Oi voi! Ja kuten mainitsitkin, Suomessa kahvilakulttuurikin on kyllä ihan erilainen. Äääh...
PoistaNämä ovat asioita, mitkä ei heti ensimmäisenä tulisi edes mieleen, ennenkuin itse huomaa miten erilailla kaikki on. Täällä kaupat on yömyöhään auki ja mitä parasta, lähes paikalla kuin paikalla on kotiinkuljetus, voisiko syömistä tehdä yhtään helpommaksi? :) Niin ja tulipa mieleen, että ainakaan meidän kaupungissa ei ole mc drivea, onkohan muuallakaan vai eikö se vaan oletämän maan juttu...
VastaaPoistaJust rupesin ajattelemaan ihan sitäkin, että jos olis pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella ikänsä pysynyt - tai edes lähimaiden - tuskin tulisi ajatelleeksi asiaa ihan näinkään. Koska tottahan se on sekin, että meillä on Suomessa asiat todella hyvin ja moni asia ihan viimeisen päälle priimaa! :) Sinänsä ei siis mun pitäisi valittaa, mutta... :D
PoistaJa voi vitsit, kotiinkuljetus - kelpaisi! Me ei saada edes pitsaa tilattua kotiovelle täällä metsän keskellä, äsh! :D