Sain jokin aika sitten toiveen myös siitä, millaista olisi itse olla maahanmuuttajan asemassa. Lähinnä kysymys koski tästä johdannaisena kuitenkin juuri aiemmin käsittelemääni rakkausturismia - sitä, olisiko meihin mahdollisesti suhtauduttu eri tavalla siinä vaiheessa, jos minä olisin ottanut suunnan Atlantin ylitse. Missään vaiheessahan meillä ei ollut vedenpitävää suunnitelmaa siitä, kumpi tässä joutuisi sopeutujan asemaan. Toki kaikki asiat huomioonottaen meidän oli huomattavasti helpompi siirtää yhteinen...
Luvassa puhdasta ajatusvirtaa rakkausturismista - tältä tekstiltä tuskin siis kannattanee odottaa mitään erityisen suuria. Pahoittelen jo ennalta myös kaikkia mahdollisia yleistyksiä, joita saatan ajatuksissani tekstin sekaan heitellä! Yhdysvallat on yksi ehkä klassisimmista maista puolisonhankinnalle - kun siis puhutaan puolisosta, jonka kanssa rakkaus ei ehkä ole ihan bona fide. Minäkin olen saanut puolileikillään osani ja kuullut nälvintää siitä, olenko nyt hankkimassa itselleni helppoa takuuta...
Luin pari päivää sitten erään artikkelin niistä stereotypisimmistä kysymyksistä, joita suomalaiset yleensä amerikkalaisille tuttavilleen esittelivät. Ajattelin ottaa aiheeseen edes jollain tasolla kantaa, mutta homma vähän niinkuin jäi - kunnes törmäsin naamakirjan ihmemaassa kodittomista USA:ssa kertovaan memeen. Yksi asia johti toiseen ja lopulta myös siihen, että ajattelin avata ajatuksiani blogiinkin saakka. Mitä asioita en osannut odottaa kohtaavani Yhdysvalloissa? Toisin sanoen, hieman asiaa stereotypioista sekä...
Aito kopio. Kaikki ovat päässeet näkemään vähintäänkin jenkki(teini)leffoissa punaisia kuppeja. Niitä, jotka ovat suhteellisen isokokoisia, ulkopuolelta kirkkaan punaisia ja sisältä valkeita. Just niitä samoja, joiden näkemiseltä ei voi välttyä American Pieta katsellessa - niistä juodaan, ne ovat osa beer pongia, ne kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat jo saavuttaneet lähes kulttiaseman. Ja kuten niin monet muutkin amerikkalaiset asiat, tottakai myös punaiset mukit ovat alkaneet vuosien varrella...
Kaksikielisyys on tänä päivänä paljon tapetilla. Siitä puhutaan eri medioissa, se nousee esille kahvipöytäkeskusteluissa ja aihetta tutkitaan vähän väliä. Hyvästä syystäkin, tottakai - aiheesta tulee aina vain ajankohtaisempi, mitä monikulttuurisemmaksi maailma muuttuu. Toisaalta samaan soppaan voi sekoittaa myös monikielisyyden, mutta tällä kertaa pureudun vain ja ainoastaan kahteen kotikieleen. Meidän arjessamme kuuluu toisaalta englannin ja suomen lisäksi myös saksaa ja ruotsia, mutta nämä kaksi...
Rouvan elintärkeät elintarvikkeet. Olen aika monesti maininnutkin jo, että lauantait ovat minulle (yleensä) viikon ainoita vapaapäiviä. Tämä tarkoittaa sitä, etten mielelläni liiku kotoa yhtään minnekään. Päin vastoin - mitä tukevammin saan pitää elintasoa kerryttäneen takalistoni kiinni sohvassa, sen parempi. Tänä lauantaina minulle kuitenkin iski pakottava tarve saada jotakin hyvää. Jääkaappi huusi tyhjyyttään kaikista muista, paitsi terveellisistä aineksista ruoanlaittoa varten, joten tilanne vaati pikaista...
Muutama päivä takaperin tulin vinkuneeksi ideoita uusista postauksista. Ja tässä sitä nyt ollaan, parhaan mukaan yhtä toiveista toteuttamassa, kiitos vaan Sanna! Aihe on ehkä jopa simppelikin - ystävyys - mutta ajattelin lähestyä sitä vähän toisenlaisesta näkökulmasta muutamien lähiaikaisten tapahtumien vuoksi. Viimevuotinen Euroviisukisakatsomo - mausteenapaitsi USA:n tuliaiset, myös ystävät.Kuvasta kiitos Sannalle! Ainakin elämä on tähän mennessä opettanut arvostamaan ennemminkin ystävien laatua kuin määrää. Toki...
![]() |
Piti hakea väriä työpäivään. Pronto. |
Musta on ollut silti kovin hauska huomata, kuinka me tehdään asioita ihan kovin eri tavalla. Meillä on alusta asti ollut ihan eri mentaliteetti sen suhteen, mitä tarkoittaa nyt, kohta tai ihan just. Jos puhutaan altaassa esipesua odottavista tiskeistä, minun nyt tarkoittaa sitä, että homma on klaarattu noin puolen tunnin päästä. Jos hyvä tuuri käy. Miehelle se tarkoittaa absoluuttista toimintaa heti. Toisaalta, kun mies tekee tietokoneella työasioitaan, kuuluu toimistosta usein "just a minute, babe". Tiedän, että kyseinen minuutti-pari tarkoittaa vähintään puolta tuntia. Minun mielestäni kun tämän pitäisi tarkoittaa lähinnä sitä, että homma tapahtuu ihan heti.
Me nähdään asiat vähän eri väreissä muutenkin. Miehelle kodin äärimmäinen puhtaus ja siisteys on kunnia-asia ja lattioita meillä jynssätään ainakin muutaman viikon välein, imuri viuhuu lattioilla muutamaan kertaan viikossa ja pölyhuiska sitäkin useammin. Minä en useinkaan joudu laittamaan edes sitä kuuluisaa tikkua ristiin tämän vuoksi, sillä mies hoitaa. Minä en toisaalta myöskään välitä niin suuresti siitä, onko imurointien välillä kaksi päivää vai kokonainen viikko. Miehen myötä kaikenlaiset pikkutavarat, clutter, ovat hävinneet tasoilta ja tämä on helpottanut puhtaanapitoa kuin toisaalta vähän avartanut tilaakin. Minä taas olen niin kovin tunteella elävä hörhö, etten ikinä voi heittää mitään pois - varsinkaan, jos se on jonkun minulle lahjaksi antamaa. Kaaos valmis! Ja kaikkihan täytyy olla näkyvillä.
Minä tykkään pestä pyykkiä, ja tykkään myös puhtaan pyykin tuoksusta. Se on suoranainen nautinto, kun pääsee ripustamaan pestyjä vaatteita kuivumaan! Mies taas kokee sen lähinnä pakkotyörangaistuksena, mutta viikkaa kyllä kuivuneet pyykit lähes valonnopeudella ja järjestelee kaappeihin. Minä stressaan pihan kunnosta, miestä taas ei oikeastaan edes kiinnosta.
Meillä ei ehkä päde ne kaikkein perinteisimmät asetelmat ja toisaalta, me ollaan aika reippaasti muokattu asioita ihan täysin omaa makuamme vastaavaksi. Tehdään asiat sillä tavalla, mikä sopii meille parhaiten - sopii se sitten toisille tai ei. Me ollaan kuitenkin täydessä yhteisymmärryksessä keskenämme omista valinnoistamme, niin yhteisistä kuin erillisistäkin. Mikään ei siis oikeastaan ole sattumanvaraista tai muutenkaan harkitsematonta, päin vastoin olemme pyrkineet tiettyyn järjestelmällisyyteen. Niin - jopa minä. Jos tuo mies on minulle jotain korvaamattoman upeaa antanut, niin ainakin kyvyn katsoa asioita vähän eri näkökulmasta. Olen ehdottomasti tehokkaampi tätä nykyä - ja siitä käy yksin kiittäminen sitä samaista ihmistä, jonka sukunimen adoptoin omakseni.
Tästä kaikesta voidaan ehkä päätellä, miten meillä roolit jakautuvat - minä olen se kaoottisempi osapuoli, mies taas järjestelee ja pitää huolta siitä, että asiat sujuvat mutkitta. Hän kirjaa kalenteriin ylös kaikki pienimmätkin muistettavat asiat lähes kellontarkkuudella - minä puolestani kirjaan kalenteriin ylös vain työasiat ja asiakastapaamiset. Käytän viimeisetkin järjestelmällisyydenrippeet toimiston pöydän äärellä ja vuodatan suurimman osan energiaani sillä välillä, kun olen aivan jossain muualla, kuin kotona.
Toisaalta, meillä toimii kyllä myös kunnioitus - kumpaankin suuntaan. Välillä mies antaa minulle tiskien osalta free passin, etenkin jos kello alkaa olla jo vähän pidemmällä yössä. Kunhan vain muistan hoitaa tiskit koneeseen ennen töihinlähtöä, aamusella. Toisaalta mieskin on antanut hieman periksi jatkuvalle siivoamiselle, sillä tietää minun ottavan homman vähän rennommilla mielin.
Kai se tasapaino on se tärkein asia. Ja ainakin toistaiseksi se on säilynyt.
Pahoittelut muuten ihan harvinaisen selvästä tajunnanvirrasta. On ollut vähän hakusessa se, mitä blogiin kirjoittelisi - omat ajatukset tuntuvat ihan suunnattoman tylsiltä ja tuntuu, että se kaikkein terävin kärki kirjoittamisesta on ottanut pientä aikalisää. Tekstejä löytyy luonnoksistakin, mutta haluan odottaa niiden kanssa vielä jonkin aikaa - niille tulee varmasti vielä täysin oikea aika, jolloin päästää ne eetteriin. Jos jollakulla on siis esittää toiveita tai ajatuksia siitä, mistä haluaisi kuulla - kuuntelen mielelläni ehdotuksia!
Vähän maalailin eiliseltä piruja seinille. Piti olla töiden puolesta aika kiire päivä - ja kieltämättä päivän alkupuolisko tulikin juostua melkein tuli hännän alla, mutta kotiin tullessa sai rauhoittua. Työasiat unohtuivat hetkeksi ihan taka-alalle, kun pääsi paremmin kotoilun makuun. Eilisestä erilaisen teki jo ihan se, että päivä taisi olla ensimäinen todella keväinen. Juuri kevään kunniaksi porattiin muutamat reiät kahteen pihakoivuun mahlan toivossa. Toisin kuin...
Olen taas muutaman viime viikon aikana törmännyt mitä mielenkiintoisimpiin kummallisuuksiin, ihmetyksiin ja kysymyksiin sukunimeni saralla. Kun on töissä ammatissa, jossa itsensä saa altistaa koko nimellään ihmisten kummasteltavaksi, kuulee ihan oikeasti kaikenlaista. Tottakai, ne yleisimmät kysymykset ovat lähinnä sitä luokkaa, kuinka se nimi nyt sitten kirjoitetaan tai kuinka se pitäisi lausua - toisaalta, joillain se ei myöskään vain väänny suussa mitenkään oikein. Enkä minä...
Kun puoliso saapuu Suomeen pysyvästi jostakin maan rajojen ulkopuolelta, alkaa sopeutuminen. Pitkä ja kivinen prosessi, joka ei ole tehty millään tavalla helpoksi. Vaikka rakas yhteiskuntamme toimiikin monissa tilanteissa myös sujuvalla englannilla, ei omaa kieltämme ole tehty liian helpoksi, osaamme olla tarpeen tullen kovin sulkeutuneita ja hankalasti tavoitettavia persoonia, ja onhan meillä etenkin talvisin vähän pimeääkin. Miten se menikään - Suomen kesä oli kylmä,...
Muutamana viimepäivänä minua on ottanut ihan erityisen paljon päähän tämä suomalaisten kohteliaisuus. Perjantai-iltapäivät ja juhlapyhien aatot nyt ovat tunnetusti ihan parasta aikaa käydä kaupassa hoitamassa pakollisia ostoksia, mutta monen muun tapaan minäkin pakkauduin Prisman perjantairuuhkaan hakemaan meille evästä viikonlopuksi. Otsasuoni alkoi pullottaa uhkaavasti jo ihan siinä vaiheessa, kun suuntasin kolikkoni kanssa hakemaan kärryä ostoksia varten. Ihmiset jäävät räpläämään puhelimiaan, ei puhettakaan väistämisestä. Vaikka...