Kaikki ovat päässeet näkemään vähintäänkin jenkki(teini)leffoissa punaisia kuppeja. Niitä, jotka ovat suhteellisen isokokoisia, ulkopuolelta kirkkaan punaisia ja sisältä valkeita. Just niitä samoja, joiden näkemiseltä ei voi välttyä American Pieta katsellessa - niistä juodaan, ne ovat osa beer pongia, ne kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat jo saavuttaneet lähes kulttiaseman. 

Ja kuten niin monet muutkin amerikkalaiset asiat, tottakai myös punaiset mukit ovat alkaneet vuosien varrella kiehtoa suomalaisia. Varsinaisen sysäyksen punaisista mukeista kirjoittamiselle kuitenkin antoi paitsi eräs artikkeli, johon pari päivää takaperin törmäsin, myös miehen huvittuneet hymistelyt kotiin kantamilleni punavalkoisille juomavälineille.

Ja kuten arvata ehkä saattaakin, nyt punaiset kuppiset ovat löytäneet tiensä myös suomalaismarkettien hyllyille.

Niinpä minäkin roudasin meille kotiin Lidlistä aitoja red cup -väärennöksiä. 0,4 desiin voi vetoisuutensa puolesta kaataa niin kuumaa kuin kylmääkin juotavaa, joten myönnettäköön - olen viimepäivät nauttinut teeni ihanasta, punaisesta muovimukista. Minun teekuppini kun ovat sitä kokoluokkaa, että niitä saa kuluttaa useamman kerrallaan - punaisen kupin täyttäkertoja riittää vain yksi tai kaksi.

On kuitenkin olemassa monia sellaisia asioita, joista olin autuaan tietämätön. En tiennyt, että moisilla kupposilla on ihan oikeasti muutakin käyttötarkoitusta, kuin silkka juominen ja (amerikkalaisen) juhlintakulttuurin kulminoituminen. Siispä - mitäpä en näistä klassikoista tiennyt, ennen kuin rakas aviopuolisoni minua niistä sivisti? En ainakaan sitä, että...

Sen sijaan sen olen tiennyt, että inkivääriolut maistui huomattavasti paremmalta punaisesta kupista nautittuna, kuin tölkistä kurkkuun kaataessa. Nyt olen joutunut nöyrtymään myös siihen, että punainen kuppi kelpaa myös teen litkimiseen. Ainoa ikävämpi puoli rakkaassa, punaisessa (kertakäyttö)mukissani on se, ettei se pidä juomaa kuumana turhan pitkään. Joutuu siis santsaamaan vähän väliä - mitä tosin teen kanssa tekisin jo muutenkin.

Nyt meilläkin siis asuu aitoja punaisten kuppien kopioita, jotka eivät suinkaan ole niin kovin kertakäyttöisiä. Astianpesukoneeseen saakka en niitä ole vielä änkenyt, enkä toisaalta ängekään - mutta kyllä ne monen monituista kertaa jaksavat huolehtia minun teestäni tai vaihtoehtoisesti juurikin siitä inkiväärioluesta. Myös joka-aamuisen vesilasillisen saa kipattua kurkkuunsa kätevästi lavuaarin reunalla olevasta punaisesta kupista. On totta, että se onnistuisi tasan tarkkaan mistä tahansa muustakin juomiseen suunnitellusta apuvälineestä, mutta onhan tuo nyt melkoisen hauska.