Piti hakea väriä työpäivään. Pronto.

Mä en ole se ihan perinteinen kotirouva. Kyllä minä leivon ja ruokaakin teen, mutta siivoamisen ulkoistan mielelläni ihan toisille ja suorastaan nautin siitä, kun saan heittää jalat sohvan käsinojalta ylitse ja ottaa rennosti. Meillä mies viettää tällä hetkellä kotona aikaa muutenkin minua enemmän. joten raukka on saanut hoitaa suurimman osan kotitöistä. No jaa, tuntunee tuo siitä nauttivankin, että en minä sentään tyyppiä ihan hellan ja kaulimen välissä pidä.

Musta on ollut silti kovin hauska huomata, kuinka me tehdään asioita ihan kovin eri tavalla. Meillä on alusta asti ollut ihan eri mentaliteetti sen suhteen, mitä tarkoittaa nyt, kohta tai ihan just. Jos puhutaan altaassa esipesua odottavista tiskeistä, minun nyt tarkoittaa sitä, että homma on klaarattu noin puolen tunnin päästä. Jos hyvä tuuri käy. Miehelle se tarkoittaa absoluuttista toimintaa heti. Toisaalta, kun mies tekee tietokoneella työasioitaan, kuuluu toimistosta usein "just a minute, babe". Tiedän, että kyseinen minuutti-pari tarkoittaa vähintään puolta tuntia. Minun mielestäni kun tämän pitäisi tarkoittaa lähinnä sitä, että homma tapahtuu ihan heti.

Me nähdään asiat vähän eri väreissä muutenkin. Miehelle kodin äärimmäinen puhtaus ja siisteys on kunnia-asia ja lattioita meillä jynssätään ainakin muutaman viikon välein, imuri viuhuu lattioilla muutamaan kertaan viikossa ja pölyhuiska sitäkin useammin. Minä en useinkaan joudu laittamaan edes sitä kuuluisaa tikkua ristiin tämän vuoksi, sillä mies hoitaa. Minä en toisaalta myöskään välitä niin suuresti siitä, onko imurointien välillä kaksi päivää vai kokonainen viikko. Miehen myötä kaikenlaiset pikkutavarat, clutter, ovat hävinneet tasoilta ja tämä on helpottanut puhtaanapitoa kuin toisaalta vähän avartanut tilaakin. Minä taas olen niin kovin tunteella elävä hörhö, etten ikinä voi heittää mitään pois - varsinkaan, jos se on jonkun minulle lahjaksi antamaa. Kaaos valmis! Ja kaikkihan täytyy olla näkyvillä.

Minä tykkään pestä pyykkiä, ja tykkään myös puhtaan pyykin tuoksusta. Se on suoranainen nautinto, kun pääsee ripustamaan pestyjä vaatteita kuivumaan! Mies taas kokee sen lähinnä pakkotyörangaistuksena, mutta viikkaa kyllä kuivuneet pyykit lähes valonnopeudella ja järjestelee kaappeihin. Minä stressaan pihan kunnosta, miestä taas ei oikeastaan edes kiinnosta.

Meillä ei ehkä päde ne kaikkein perinteisimmät asetelmat ja toisaalta, me ollaan aika reippaasti muokattu asioita ihan täysin omaa makuamme vastaavaksi. Tehdään asiat sillä tavalla, mikä sopii meille parhaiten - sopii se sitten toisille tai ei. Me ollaan kuitenkin täydessä yhteisymmärryksessä keskenämme omista valinnoistamme, niin yhteisistä kuin erillisistäkin. Mikään ei siis oikeastaan ole sattumanvaraista tai muutenkaan harkitsematonta, päin vastoin olemme pyrkineet tiettyyn järjestelmällisyyteen. Niin - jopa minä. Jos tuo mies on minulle jotain korvaamattoman upeaa antanut, niin ainakin kyvyn katsoa asioita vähän eri näkökulmasta. Olen ehdottomasti tehokkaampi tätä nykyä - ja siitä käy yksin kiittäminen sitä samaista ihmistä, jonka sukunimen adoptoin omakseni.

"Seriously - I've got this, honey, don't be too worried." Allekirjoittaneen taidonnäyte siitä, kuinka keittiön saa räjäytettyä yhden vaivaisen kanasalaatin valmistuksen vuoksi. Ainostaan keittolevyiltä siistitty liesi, roiskunutta kananmarinadia, kiehuvat pastat, salaattitarpeet, eilisillalta pöydälle jääneet teepussit, toimeton monitoimikone, sitruunamehu (miksi?!), omat muistiinpanovälineeni, lompakko, muistilaput... Huomaa myös lattialla sopivasti mun jalkoihini roudattu koiran peitto - joka Helmin mielestä toimii myös leluna.

Tästä kaikesta voidaan ehkä päätellä, miten meillä roolit jakautuvat - minä olen se kaoottisempi osapuoli, mies taas järjestelee ja pitää huolta siitä, että asiat sujuvat mutkitta. Hän kirjaa kalenteriin ylös kaikki pienimmätkin muistettavat asiat lähes kellontarkkuudella - minä puolestani kirjaan kalenteriin ylös vain työasiat ja asiakastapaamiset. Käytän viimeisetkin järjestelmällisyydenrippeet toimiston pöydän äärellä ja vuodatan suurimman osan energiaani sillä välillä, kun olen aivan jossain muualla, kuin kotona.

Toisaalta, meillä toimii kyllä myös kunnioitus - kumpaankin suuntaan. Välillä mies antaa minulle tiskien osalta free passin, etenkin jos kello alkaa olla jo vähän pidemmällä yössä. Kunhan vain muistan hoitaa tiskit koneeseen ennen töihinlähtöä, aamusella. Toisaalta mieskin on antanut hieman periksi jatkuvalle siivoamiselle, sillä tietää minun ottavan homman vähän rennommilla mielin.

Kai se tasapaino on se tärkein asia. Ja ainakin toistaiseksi se on säilynyt.

Pahoittelut muuten ihan harvinaisen selvästä tajunnanvirrasta. On ollut vähän hakusessa se, mitä blogiin kirjoittelisi - omat ajatukset tuntuvat ihan suunnattoman tylsiltä ja tuntuu, että se kaikkein terävin kärki kirjoittamisesta on ottanut pientä aikalisää. Tekstejä löytyy luonnoksistakin, mutta haluan odottaa niiden kanssa vielä jonkin aikaa - niille tulee varmasti vielä täysin oikea aika, jolloin päästää ne eetteriin. Jos jollakulla on siis esittää toiveita tai ajatuksia siitä, mistä haluaisi kuulla - kuuntelen mielelläni ehdotuksia!