Minun tieni tietokoneiden kanssa on aina ollut kivinen. Jostakin selittämättömästä syystä minun käytössäni olevat koneet joko hyppäävät sylistäni lattialle, hirttävät kiinni tai tekevät bittientäyteisen itseuhrautumisen uuden, käyttööni tulevan uhrin edeltä.

Harmin paikka, että myöskään uusin ystäväni ei tehnyt poikkeusta edeltäjiinsä.

Minä nimittäin perin mieheltä joulukuussa muutaman vuoden vanhan MacBook Pron, kun päätimme hankkia miehelle uuden vastaavan täältä Suomesta. Minä olin tietenkin innoissani - nykyinen kotikoneeni kun alkaa vedellä viimeisiään. Se käynnistyy puoli tuntia, sammuessaan päivittää itseensä joka kerta vakiot 14 uutta päivitystä ja sammuttelee itseään säännöllisen epäsäännöllisesti, viimeksi eilen lähettäessäni vakuutusyhtiöön sähköpostia. Kesken kaiken, tottakai. Mutta miksi minä vakuutusyhtiötä ylipäänsä kiusasin vanhan, raihnaisen tietokoneeni kanssa?

No siksi, että se minun uusi MacBook kuoli!

Ehdin käyttää miehen perintö-Prota kokonaiset kaksi tuntia, kunnes se mystisesti kuoli. Lukitti itsensä. Asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että se tipahti miehen sylistä siksi, että minä halusin halata. Hupsista... Toissapäivänä meidän Kaliforniasta Utahiin ja sieltä aina Suomeen saakka päätynyt MacBook sai viimeisen naulan arkkuunsa, kun se palasi työpöydälleni huollosta saatesanoin korjauskelvoton. Harmittaa - se olisi ihan tosissaan ollut hyvä tietokone. Eilen suostuin vihdoin hyväksymään totuuden, ja tein vakuutusyhtiölle raportin sattuneesta vahingosta. Nyt vain odotellaan päätöstä.

Eniten harmittaa se, ettei me pystytä tällä hetkellä toistamaan meidän USA:sta vaivalla roudattuja DVD-levyjä millään. Meidän DVD/Bluray-soitin ei toista niitä (mokomatkin aluekoodaukset!) ja nyt meidän USA-MacBook heitti nollat ja ykköset nurkkaan. Riippuen siitä, kuinka lähellä seuraava USA:n reissu on, katsotaan nyt - voi olla, että haetaan suosiolla pienen odottelun jälkeen sieltä minulle uusi kone - tai sitten vain tyydytään ostamaan se Suomesta ja mietitään, mitä ihmettä me meidän elokuvien kanssa teemme. Onhan minulla yhä se ikivanha läppäri - toimiihan se, kun vain vähän odottelee ja kiristää pinnaa.

Ja ei - tämä ei ole aprillipila, vaikka huhtikuun ensimmäiselle sattuikin.

Virallisesti minun! Kaksi tuntia kuvan ottamisen jälkeen kuolo korjasi.