Luin pari päivää sitten erään artikkelin niistä stereotypisimmistä kysymyksistä, joita suomalaiset yleensä amerikkalaisille tuttavilleen esittelivät. Ajattelin ottaa aiheeseen edes jollain tasolla kantaa, mutta homma vähän niinkuin jäi - kunnes törmäsin naamakirjan ihmemaassa kodittomista USA:ssa kertovaan memeen. Yksi asia johti toiseen ja lopulta myös siihen, että ajattelin avata ajatuksiani blogiinkin saakka.

Mitä asioita en osannut odottaa kohtaavani Yhdysvalloissa? Toisin sanoen, hieman asiaa stereotypioista sekä niiden viereltä.

Kuva: Ed Yourdon

Kulkurit, kodittomat ja kerjäläiset. Olen törmännyt lukuisiin heikko-osaisempiin esimerkiksi aina Viipurissa käydessäni - tuntuu, että heitä on joka puolella. Se, mikä minua on yllättänyt (Utahissa), on kodittomien ja kerjäläisten suuri määrä. Esimerkiksi moottoritien liittymissä näki usein ihmisiä pahvilappujen kanssa kerjäämässä rahaa, koputtelemassa pysäytettyjen autojen ikkunoihin. Aika lähellä meidän nurkkia näkyi myös kodittomia. Ollaan juteltu aiheesta miehen kanssa useammankin kerran ja hän sanoi, että on kuullut monien kerjäävien olevan ihan oikeissa palkkatöissäkin, mutta he vaihtavat työaikansa jälkeen resuisemmat vaatteet päälleen ja yrittävät saada edes hieman lisätienestiä. Kodittomista monet puolestaan ovat veteraaneja, joiden osa ei välttämättä päättynyt niin kovin hyvin. Tämä tuntui erityisen pahalta.

Kokolattiamatot. Olinhan minä kuullut, että niitä on joka puolella, mutta että ihan oikeastiko joka puolella?! Onneksi kokolattiamatot eivät sentään levittäytyneet meillä (tai tuttavilla) kylppäriin saakka - se olisi tuntunut ällöttävältä. Vaikkapa niin... Kyllähän näitäkin tarinoita kuulee.

Myös kenkiä käytetään aika normaalisti sisätiloissa - myös niillä kokolattiamatoilla. Muistan sen kohtalaisen suuren järkytyksen, kun ensimmäistä kertaa Judyn luona vieraillessani katsoin, kuinka hän vain lampsi sisälle kuraisissa kengissään, istui keittiönpöydän ääreen ja alkoi miettiä päivän ruokaa. Me ollaan onneksi aika siivoja, eikä käytetty kenkiä koskaan sisällä - siis eteistä pidemmällä. Miehellä tästä on kylläkin kompromissi, ja käyttää (myös Suomessa) aika usein omia sisäsandaaleitaan.

Se, että kaikki on ihan oikeasti niin älyttömän suurta. Suurella tarkoitan gallonan tai parinkin jäätelöastioita, järjettömän kokoisia könttejä juustoa, ylipäänsä suunnattoman suuria pakkauskokoja. Tien varsilla liehuu lähes joka nurkalla toinen toistaan isompia USA:n lippuja, rekat ovat pelottavan suuria ja kaikki on muutenkin, no... Suurta.

Niitä lippujakin muuten on ihan joka puolella. Oikeasti. En olisi uskonut, jos joku olisi tästä minulle sanonut - että niitä lippuja löytyy ihan joka paikasta, kaiken kokoisina, myös kuoseissa. Etenkin moottoritiet ovat ihan mahtavia paikkoja lippujen bongaukselle - jokaisella (auto)kaupalla, koululla ja muulla mahdollisella laitoksella pihalla liehuu Amerikan lippu - tai useampikin. Ja mitä enemmän (ja isompia), sen parempi tuntuu olevan.

Hiekkamyrsky! Mie nautin, mies ja auto eivät niinkään.

Ja vielä kirsikaksi kakun päälle: se small talk! En osannut odottaa small talk -kulttuurin olevan ihan niin vahva, mitä se lopulta olikin. Naapureille (joita ei välttämättä ole ikinä ennen tavannut) saattoi helposti moikata, vaihtaa muutaman sanan kuulumisia ja jatkaan matkaa. Lenkillä ollessa oli ihan normaalia jutella vastaantulijoiden kanssa - samoin kaupassa sai juttua aikaiseksi jonossa juuri itseä ennen olleen perheenäidin kanssa. Kehuja milloin mistäkin kuului puolelta jos toiseltakin, vaikka itse ei vielä niin kovin sujuva kehujen jakamisessa ollutkaan. Olen kuullut monen tutun kokevan tämän teennäiseksi - minusta tämä on lähinnä puhdasta kohteliaisuutta ja halua olla mukava toista ihmistä kohtaan. Ja siinä ei minusta ole mitään väärää.

Tätäkin listaa voisi jatkaa vaikka ja kuinka pitkään! Nämä asiat kuitenkin olivat sellaisia, jotka ensimmäisenä tulivat kummastusten listalta mieleen. Tottakai monet kulttuurierot voisi heittää ihan samaan kategoriaan, mutta kuten kerjäläisiä ja kaiken järjetöntä suuruutta en todellakaan olisi osannut missään tapauksessa odottaa.