Kuulostaa hyvin paljon mun tulevalta Italian työharjoittelulta. Oon kyllä opiskellut italiaa, mutta koska englanti on vahvempi, se varmasti puskee alitajuisesti läpi ja puhun sitten jotain italian/englannin sekamelskaa työkavereille :D

btw.kinkeriolut käytössä mullakin :D

haha 'carpoolataan töihin' :D tsemppiä finglishin kanssa, voin kuvitella kuinka vaikeeta on pallotella kahen kielen välillä, kun omassa parisuhteessakin käytetään välillä enkkua suomen tilalla - suomi ei vaan väänny niin hyvin. :D

Mulla tapahtuu tälläistä yllättävän paljon omassa elämässä, kun olen asunut jonkin aikaa Skotlannissa ja käytän englantia tosi paljon päivittäisessä arjessa. Kirjoitan useammin englanniksi kuin suomeksi (fiktiota, skypen chatissa, tekstiviestejä kavereille jotka ei puhu suomea), katson TV-sarjoja ja elokuvia ilman tekstitystä, ja sitten kun vielä opiskelin englantia viimeisen vuoden yliopistossa ja kurssit olivat lähinnä englanniksi, on aika turhauttavaa puhua ympäristössä jossa pitäisi puhua pelkkää suomea. Ihmiset varmaan ajattelevat että olen vähän tyhmä, kun vaikutan aina unohtavan sanoja kesken lauseen, vaikka tosiasiassa olisin käyttämässä jotain englanninkielistä sanaa enkä vaan keksi mikä sen käännös olisi suomeksi. Ja toki jotkut ajattelevat, että luulen olevani parempi kuin muut ja pröystäilen, jos käytän esimerkiksi jotain englanninkielistä termiä. Tosiasiassa olen vain tosi hajamielinen, ja englanti - suomi ero tuottaa vaikeuksia, koska välillä ajattelenkin englanniksi tai englannin ja suomen sekoituksena. :(

Sama varmaan jatkuu, kun japaninkielen opintoni edistyvät ja sieltä alkaa nousta jotain sanoja, joille ei vain ole yhtä nasevaa käännöstä suomeksi. Huokaus. :'D

Onneksi monikielisyys on rikkutta.

Mun mielestä ainakin kielitaito tosiaankin on enemmänkin rikkaus kuin mikään ylimielisyys tms. :)
Olen itse asiakaspalvelu työssä jossa kohtaan paljon suomen-ruotsalaisia jotka osaavat täysin molemmat kielet, mutta eivät suostu asioimaan kuin ruotsinkielellä. Itse olen ruotsissa todella todella heikko, ja tälläiset tilanteet ärsyttävät ja luovat ylimielisen kuvan minulle asiakkaasta. Jos suomeksi töksäytetään että halutaan ruotsinkielistä palvelua eikä aijota tämän lauseen jälkeen sanoa sanakaan enään suomea, vaikka sitä osattaisiin ilman mitään ongelmia tai virheitä. Se että joku asiakas puhuu ruotsia ja suomea sekaisin ei saa ollenkaan ylimielistä vaikutelmaa, vaan päin vastoin hän sentään yrittää. Joten ymmärrän täysin että sinunkin tilanteessasi ei aina tule niin täydellisesti se kummalla kielellä mennään, eikä se minusta tee sinusta mitenkään ylimielistä :-)

Ihania nuo kömmähdykset! Ihana piirre myös ja tärkeä, että osaat nauraa itsellesi etkä ota kielijuttua pipo kireällä niin vakavasti :)

Äärettömän hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Mä niin tunnistan itseni ja monet arkiset tilanteet tästä tekstistä. Meillä enkkua puhutaan edelleen arjessa paljon vaikka suomenkielen käyttö on lisääntynyt koko ajan kun miehen sanavarasto kasvaa. Joskus vaan kiireessä tuntuu (muka) helpommalta selittää asia englanniksi, varsinkin jos lauseessa on paljon miehelle outoja sanoja tai asia ylipäätään on outo ja uusi. Itse huomaan usein ajattelevani englanniksi ja usein myös kauppalistat tulee kirjoitettua enkuksi. Suomenkieliset sanat ovat usein hukassa ja "ottaa suihku" on vaan niin pinttynyt päähän, josta pikkusisko aina jaksaa huomauttaa että "se on käydä suihkussa, hyvä nainen sentään" :D Mutta kuten toiset kommentoivatkin niin kaksikielisyys, tai meidän tapauksessa kolmikielisyys, on ehdottomasti kyllä rikkaus :)

Mä itse oon todella hyvä lausumaan ja puhumaan englanniksi ja haluaisin puhua sitä huviksikin jopa sillon tällön vaan. Mutta mun mies ei oikeen siitä välitä, se ei oikein osaa lausua englanniksi ja ymmärrän sen tämän laulutaidoista.. :'')