Muistatteko, kun vinguin aiemmin tänä vuonna rakkaista pinnatuoleistamme?

Pari viikkoa sitten nimittäin tapahtui ihme; löysin nämä kauan kaipaamani ihanuudet, valkoisina - kirpputorilta! Hyvä tuuri ei edes loppunut tähän, vaan hintakin oli varsin suopuisa, palaan tähän kuitenkin myöhemmin. Voisin nimittäin hypettää jo yksin näistä tuoleista ja niiden ihanuudesta kokonaisen postauksen verran, mutta taidan yrittää vähän säästellä. Pikakelauksella alkuun, siis.

Meidän talomme etupuolella on pieni, katettu kuisti - jos uskaltaisin, takuulla purkaisin sen ja rakentelisin paikalle jotain aivan muuta. Tiedon, taidon ja ajan puutteessa päätettiin kuitenkin miehen kanssa ottaa kuisti hyötykäyttöön ja tehdä siihen meille kahdelle paikka istuskella ja katsella auringonlaskua - yellow freak, kuten mies aurinkoa nimittää - nimittäin laskeutuu juuri talon etupuolelle. Ensin päätettiin kierrättää, ja haettiin naapurista vanhat, kuluneet suomityyliset pinnatuolit istumista mukavoittamaan ja kangaspuiden penkki pöydäksi. Kauaa me ei kuitenkaan näitä jaksettu katsoa, ne kun vaan yksinkertaisesti tökkivät. Ei kuitenkaan lähdetty roudaamaan näitä takaisin, sillä oltiin päätetty, että rahaa ei tähän projektiin erityisemmin upoteta. Päätin antaa homman olla, kyllä se sitten siitä. Olipahan meillä ainakin paikka, jossa istuskella.

Mutta mitä näkivätkään silmäni samana iltana naamakirjan ihmemaassa! Paikallinen kirpputori mainosti, että kaikki irtoaisi -50% hintaan seuraavana päivänä. Myönnän, että tongin kirpputoreilla muutenkin aikani kuluksi, mutta tällä kertaa iski obsessio. Omistaja nimittäin oli ottanut pientä yleiskuvaa paikalta juuri ennen sulkemista, ja shokkihan siinä meinasi iskeä. Siellä ne nimittäin olivat, meikäläisen pinnatuolit! Kuvassa näkyi vain yksi, mutta toivoin niitä löytyvän paikalta ainakin kaksi. Jos neljä, aina parempi. En tainnut edes miettiä koko terassia - mielessä nimittäin siinsi halpojen hintojen lisäksi se, että saisin viskata meidän ruokailuryhmän tuolimme roskiin...

Karautin lauantaina miehen autolla paikalle - se kun on SUV, joten sinne mahtuu vaimon ostokset. Heti ovesta sisään päästyäni suorastaan vastaan kävelee kaksi valkoista, ihanaa pinnatuolia - vähän matkan päästä löydän toiset kaksi lisää. Turhaannus iskee, kun huomaan yhdestä puuttuvan kokonaisen pinnan ja kyseisessä tuolissa, sekä naapurissaan on melkoisesti kolhuja. En varsinaisesti jaksaisi alkaa puuhastella niiden kanssa, mutta kaksi on kelvollisia - en edes katsonut hintaa tai ajatellut koko asiaa, kun ne olivat jo matkalla kohti kassaa, meikäläisen kainalossa. Siinä tajusin sitten samalla, että nämähän olisivat täydelliset kuistille! Hintaa kahdelle hyväkuntoiselle pinnatuolille tuli yhteensä viisi euroa. Viisi. Viisi!

Seuraavalla viikolla löysin ilmaiseksi - kiitos jälleen, naamis - punaisen pöydän tuolien kaveriksi. Ja koska somisteena vastapuolella on vanha, mustapunainen rukki, meni homma enemmän kuin nappiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin - ja vaimokin on tyytyväinen!