Olen lapsesta asti suhtautunut yleensä pienellä skeptisyydellä talveen. Kylmää, inhottavaa, hiihtäminenkään ei oo yhtään mun juttu. Olen kuitenkin yrittänyt vuosi vuodelta rukailla tuota asenneruuvia vähän parempaan asentoon, koska tylsäähän se nyt olisi olla myrtsinä koko talvea. Ja nyt kun silmät ovat avautuneet, niin onhan se talvi aika kaunis! Näin ollen, otettiin vaihteeksi koko perheen kesken lumikengät esille ja lähdettiin tarpomaan pellolle mukavaan lauantai-iltapäivään....
Jääkiekko on aina hyvä puheenaihe! Varsinkin, kun mieskin tietää sekaantuneensa tapaukseen, joka on viimeisimpien vuosien aikana alkanut kiinnostua jääkiekosta ainakin penkkiurheilun verran. Tässä siis aikahyppy eräälle helmikuiselle lauantai-illalle. 7. helmikuuta 2015 Sain muutamaa päivää etukäteen kuulla, että lauantaina lähdettäisiin katsomaan jääkiekkoa. Mies oli halunnut yllättää ja tehdä jotain erilaista - ja Grizzlies / Condors -peli osui sopivasti sille ajalle, kun olin maisemissa. Niinpä...
Tykkäsin opiskeluaikoina kielistä. Ala-asteella opiskelin englantia kuin viimeistä päivää, yläasteelle mennessä myös ruotsi ja saksa astuivat mukaan. Kaikki kolme kieltä jatkoivat lukujärjestyksessä myös lukiossa, mutta niiden lisäksi sekaan ujuttautui myös italia, espanja ja ranska. Kaiken tämän eksotiikan keskellä englanti tuntui todella tylsältä ja tympeältä - miksi ihmeessä englantia muka pitäisi opiskella, sitähän kuulee ihan tarpeeksi telkkarista ja joka puolelta. Sisäinen teinini kapinoi ja...
Aika moni suomalaiseen suuhun vieras amerikkalaisherkku aiheuttaa jakaumaa meilläkin - mies ja lapsi syövät innokkaasti kurpitsapiirakkaa, jolle minä nyrpistän nenääni. Myös banaanileipää menisi enemmän, kuin ehtisin sitä edes tehdä - yksi yhteinenkin suosikki meiltä kuitenkin löytyy. Meistä jokainen nimittäin pitää kovasti omenapiirakasta - välillä amerikan serkusta, välillä suomalaisesta. Olen viime aikoina tehnyt itse hieman enemmän amerikkalaista, sillä se on erityisesti miehen ja lapsen...
Kun lumisade alkoi perjantaina, se loppui täällä meillä vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ja mikä parasta - kun äsken katsoin ulos ikkunasta, siellä näyttäisi satavan taas lunta! Eilen luotiin lunta ihan kuntoilunkin edestä - tuuli pöllytti lumet aina takaisin vastatehdyille poluille, eikä auttanut muu, kuin aloittaa taas alusta. Ihan vapaaehtoisesti me tosin tämä kaikki tehtiin - oli mukavaa olla ulkona raikkaassa ilmassa...
Tulin bonganneeksi tällaisen pienen kyselyntyylisen Julian blogista jokin aika sitten, ja tällaisena pienoisena apinan ja harakan välimuodostelmana ajattelin vastata samoihin kysymyksiin itsekin - perustelujen kera, tietenkin. Jotenkin nämä tällaiset kyselyt ovat aina hauskoja - kiva päästä näkemään, mistä syystä joku toinen valitsee eri tavalla, mistä syystä taas ehkä samalla tavalla. Tämän pidemmittä puheitta kuitenkin itse kyselyn pariin! Kahvi vai tee? En osaa juoda...
Olen kirjoittanut tämän tekstin alun perin silloin, kun muuttoautoprosessi alkoi olla loppusuoralla. Tunnelmat olivat aika sekavat - toisaalta harmitti, että lähdettiin koko riepotukseen ja toisaalta taas tuntui siltä, että vältyttiin monelta harmilta tämän paperisodan tuloksena. Lähtisinkö samaan prosessiin uudelleen? Ehkä, ehkä en. Ainakin olisin seuraavalla kerralla skeptisempi ja osaisin varautua paremmin siihen, että saan repiä hiuksia päästäni monta kertaa ja vierailla useammankin eri...
Taisin joskus luvata kirjoittavani oikeasta arjesta, mitään sen suuremmin siloittelematta. Myönnän, että aina välillä on tullut vähän siistittyä jotakin paikkaa, joka on kuvaan eksynyt - sillä ajatuksella, että ehkä tässä pitäisi vähän siistiä tuota pöydännurkkaa muutenkin. Yksi ilta tässä taannoin oli kuitenkin niin käsittämättömän tavallinen, niin rosoinen - ja silti niin kovin ihana - että ikuistin sen puolittain vahingossa kuviksi ja ajattelin jakaa...
Kun näitä reseptejä katsoo, jotka olen tännekin tullut jakaneeksi, voi todeta yhden asian - olen melkoinen pullahiiri. Toisaalta, me syödään terveellisestikin. Ainakin välillä. Yleensä yhdistelen vähän sitä sun tätä, mitä jääkaapista löytyy. Salaatit syntyvät sitten lopulta vähän tuurilla, mutta toisinaan tykkään panostaa. Vuosien aikana minulle on kehittynyt yksi luottosalaatti, jota voisin syödä päivät läpeensä. Määrät reseptissä on nyt vähän niin ja näin -...
Olen jonkun verran jakanut teidän kanssanne lemppariruokiamme - toisaalta olen kerrannut myös niitä paikkoja, joissa olemme käyneet ja mitä suunnitelmissamme on tulevaisuuden varalle. Niinpä ajattelinkin luonnollisena jatkumona kertoa hieman yhdestä lempipaikastani Salt Lakessa - City Creek Centeristä. Ennen ensimmäistä visiittiä ihan paikanpäälle minulle kerrottiin hieman perustietoa - esimerkiksi se, että koko kauppakeskuksen alakerran lävitse virtaa joki. Tämähän nyt (tietenkin) kuulosti silloin täysin mahdottomalta,...
