Jääkiekko on aina hyvä puheenaihe! Varsinkin, kun mieskin tietää sekaantuneensa tapaukseen, joka on viimeisimpien vuosien aikana alkanut kiinnostua jääkiekosta ainakin penkkiurheilun verran. Tässä siis aikahyppy eräälle helmikuiselle lauantai-illalle.

Sain muutamaa päivää etukäteen kuulla, että lauantaina lähdettäisiin katsomaan jääkiekkoa. Mies oli halunnut yllättää ja tehdä jotain erilaista - ja Grizzlies / Condors -peli osui sopivasti sille ajalle, kun olin maisemissa. Niinpä mies oli varannut meille liput peliin, ja vielä ensimmäisestä rivistä. Minä ihan täysin totuttuun tapaan hermoilin lähtöaikataulusta, eihän me mitenkään ehdittäisi ajaa kymmenen minuutin matkaa tunnissa. Lopulta se olin kuitenkin minä, joka letitteli hiuksiaan vähän turhankin myöhään, ja lähdimme vaihteeksi kolme varttia myöhässä minun laatimastani aikataulusta.

Lähinnä mun suurin pelkoni oli se, että I-215 on taas tukossa, kuten viikko takaperinkin. Sillä kertaa me tosin mentiin katsomaan Jimmy Pardoa vähän matkan päähän, mutta reitti oli rampille saakka täysin sama. Silloin koko exit oli ainakin (näin suomalaisittain laskettuna) kilometrin, jos ei kahdenkin päähän täysin tukossa - Maverik Centerillä nyrkkeiltiin samana iltana, samaan aikaan. Iso kiitos kuitenkin siitä, että monikaan paikallinen ei ymmärrä jääkiekon hienoutta, joten nyt turhaa tungosta Maverik Centerille ei ollut. Pienestä lettikatastrofista huolimatta oltiin siis ihan hyvissä ajoin perillä, moni muu saapui vielä meidän jälkeenkin. Ehdittiin pyöriä hetki kummastelemassa fanipuodin jäätäviä hintoja, naputeltiin tietomme Targetin arvontaan (eikä edes voitettu niitä mokomia lahjakortteja, huijausta) ja lähdettiin etsimään paikkojamme.

Löydettiin paikat, istuttiin alas ja ruvettiin napostelemaan Lifesavereita - otettiin siis omat eväät kotoa mukaan. Kumpaakaan ei erityisemmin huvittanut mättää järjettömiä määriä roskaa naamaan juuri sillä hetkellä, joten pärjättiin vedellä ja eri karkeilla aika kivasti. Porukkaa alkoi kasaantua paikalle, ja tietysti juuri siinä vaiheessa pariskunta tuli koputtelemaan meitä olkapäälle. Oltiin kuulemma heidän paikoillaan. Hupsista...

Meidän paikathan oli täysin samat - me vaan satuttiin kuulumaan täysin päinvastaiselle puolelle kaukaloa. Ei muuta, kuin kimpsut ja kampsut kasaan, paikkojen luovutus kausikorttien omistajille ja nopeasti etsimään tällä kertaa oikeita paikkoja. Ne löytyivät, mutta vähän harmitti - eipä kumpikaan tultu ajatelleeksi sitä, että paikat on just sopivasti selostajakopin takana, joten peliä tuijoteltiin lopulta sitten kahden lasin lävitse. Sinänsä ihan kiva, että oltiin ainakin hyvinkin suojattuina, mutta kuvien ottaminen oli jonkunlaista tuskaa. Älkää siis ihmetelkö, että kuvat ovat kovin... Mielenkiintoisen näköisiä. Aivan alkuun muuten ymppäsin koostevideon pelistä - muutamaan kertaan kun on naputellut play/pausea, oon jopa onnistunut tunnistamaan oman paitani siellä selostajien takana, hehe.