Nyt, kun uuden paperinipun lähettäminen Migrille on jälleen ajankohtaista, ajattelin käydä lävitse hieman sitä prosessia, joka meillä oli vuosi takaperin. Toisaalta, viimeaikoina myös toinen, hieman surullisempi asia maahanmuuton suhteen on ollut tapetilla - katsotaan, työnnänkö itsekin jossain vaiheessa lusikkaani soppaan ja kirjoitan siitä aavistuksen. Nyt en kuitenkaan halua pureutua tähän aiheeseen - sen sijaan palaan vähän vajaan vuoden ajassa taaksepäin. Koska en silloin ollut tarpeeksi fiksu ja kirjoittanut asioita ylös, nämä muistikuvat ovat aika haparoivia - ja mikäli tätä listaa joku sattuu käyttämään millään tapaa apunaan vastaavassa tilanteessa, kannattaa tiedot saattaa ajantasalle Migrin sivujen kautta!

Ihan virallisesta ensiaskeleesta nyt varmasti on turha mainita - nimittäin siitä päätöksestä muuttaa Suomeen. Meillä se syntyi lopulta aika omalla painollaan, ja jo ennen lentolippujen varaamista aloimme yhdessä selvittää vaatimuksia maahanpääsylle; tai lähinnä maassa pysymiselle. Meidän kohdallamme päämäärä oli selkeä, mutta reitin kanssa oli vielä muutamia kysymyksiä avoinna. Ehdin stressata jo silläkin, pääsisimmekö viettämään joulua yhdessä - entä, jos oleskelulupa jostain syystä evättäisiinkin. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan joulua juhlittiin yhdessä, peloista ja epäilyksistä huolimatta.

Mutta palataanpa asiassa takaisin itse prosessiin - siihen, kuinka oleskelulupa lopulta heltisi.



1. Lentolippujen ostaminen
Aivan ensimmäinen askel - luonnollisesti - oli ostaa lentoliput. Koska me tiesimme, että menisimme naimisiin Suomessa ja toisaalta, hakisimme miehen oleskelulupaa avioliittoperusteisesti, varasimme miehelle mahdollisimman pitkän oleskeluajan Suomeen. Koska rajaviranomaiset eivät tietenkään meidän tilannettamme tienneet, viralliselta kannalta katsoen mies tuli Suomeen turistina ja mitä tämä muodollisuuksien kannalta tarkoittaa; sitä, että myös paluulippu on oltava. Me vedettiin paluulipun päivämäärä mahdollisimman kauas kahdestakin eri syystä. Siitä, että ehdittäisiin hoitaa asiat kuntoon ennen sitä, mennä naimisiin ja laittaa hakemus vetämään. Toisaalta myös siitä, että jos jokin menisikin pieleen, meillä olisi mahdollisimman paljon aikaa suunnitella seuraavaa askelta yhdessä ennen erillemme joutumista. Erillisenä huomiona todettakoon, että oleskeluluvan ollessa hyppysissä peruutimme miehen lennon takaisin USA:n. Tämä siksi, että nämä saattavat joskus kääntyä itseään vastaan, ja tulevaisuuden lennoilla (samalla yhtiöllä) saatetaan evätä pääsy lennolle aiempaan vedoten.

2. Naimisiinmeno ja siihen valmistautuminen
Meidän kohdallamme seuraava asia oli varata aika USA:n suurlähetystöön Helsinkiin. Tämä tehtiin pitkälti vain muutama päivä siitä, kun mies tuli Suomeen - tarvitsimme lähetystöstä nimittäin paperilapun (affidavit), jolla vannottiin miehen olevan esteetön solmimaan avioliitto. Pientä rahanippua ja Helsingissä vietettyä päivää myöhemmin meillä oli ihan virallinen lupa mennä naimisiin - tätä seurasi maistraattiajan varaaminen, (suomalainen) esteiden tutkinta ja itse maistraattiin meneminen.



3. Naimisiinmenon jälkeen
Me haimme miehen suomalaista henkilötunnusta heti naimisiinmenon jälkeen (kirjaimellisesti - käveltiin vihkimishuoneesta suoraan tiskille kirjoittelemaan vähän lisää papereita). Saimme avioliitosta suomenkielisen todistuksen, mutta pyysimme vielä erikseen englanninkielisen todistuksen siltä varalta, että sitä tarvitsisi esimerkiksi USA:n viranomaisia varten tulevaisuudessa. Jos olen ymmärtänyt oikein, sen voi allekirjoittaa ainoastaan se henkikirjoittaja, joka solmii avioliiton - emmekä halunneet ottaa sitä riskiä, että henkikirjoittaja häviäisi kuin tuhka tuuleen juuri silloin, kun tarvitsisimme englanninkielistä versiota. Tämän jälkeen alkoi papereiden täyttäminen Migrille ja kaikkien tarpeellisten liitteiden kokoaminen.

4. Hakemukset perille, ja sitten odotellaan
Lopulta kaikki hakemukset toimitettiin paikallispoliisille, jonne tietenkin piti varata erillinen aika. Hakemusnippua toimittaessa maksettiin myös noin 150 euron suuruinen kertamaksu, jonka jälkeen meidät otettiin jopa tosissaankin - eli hakemus laitettiin eteenpäin. Virkailija jututti miestä luukulla jonkun verran ja ilmoitti, että meille soitellaan noin 2-3 viikon päästä ja pyydetään haastateltavaksi.

5. Oleskelulupa käsissä, jee!
Haastattelusoittoa ei koskaan tullut, mutta sen sijaan muutama viikko paperinipun toimittamisesta mies sai tekstiviestin asiakirjan saapumisesta poliisilaitokselle. Hieman sekavin tuntemuksin ajettiin paikanpäälle ja saatiin kuulla, että oleskelulupahan se siellä oli odottamassa!


Oleskeluluvan hakeminen tuntui todella vaivalloiselta prosessilta, vaikka tähän listaksi lueteltuna se ei lopulta niin kovin ihmeellistä ollutkaan. Luulisin, että suurin vaikuttaja prosessin raskaalta tuntumisessa oli se, että samaan aikaan väännettiin papereita Tullille auton maahantuonnista. Nyt sama prosessi on jälleen edessä, sillä ensimmäinen avioliiton perusteella myönnetty oleskelulupa on ehdollinen, vuoden mittainen oleskelulupa - joka toisin sanoen täytyy saada uusittua ennen sen umpeutumista, mikäli maassa mielii oleilla pidempäänkin. Erona prosessissa on tällä kertaa vain se, että paperinippu ei kierrä enää Maahanmuuttoviraston kautta, vaan paikallispoliisi käsittelee sen.

Oleskelulupahakemuksia saisi täytellä aina neljän vuoden välein, mikäli ei haluaisi hakea kansalaisuutta. En vielä tiedä, mikä meidän kohtalomme on - toisaalta yksi kansalaisuus, joka jokaisella perheenjäsenellä olisi yhteinen, olisi oikeasti aika mukavakin asia. Ainakaan ei tarvitsisi pelätä missään vaiheessa sitä, että meitä lähdettäisiin erottamaan - ainakin takana olisi saman maan passit.

Katsotaan, kuinka hyvin hermot paukkuvat tämänvuotisen hakemusprosessin kanssa. Ärsyttää jo valmiiksi tämä rahanmeno - aika turhalta tuntuu, vaikka toisaalta tämän ymmärränkin. Mieltä kirkastaa kuitenkin se, ettei tätä prosessia tarvitse käydä läpi tämän jälkeen ihan heti uudelleen, ja saadaan olla ainakin muutama seuraava vuosi rauhassa näiltä osin.