Halusin vähän vetää henkeä, ennen kuin kirjoitan tästä. Nyt tuntuu siltä, että ajatukset ovat lähteneet edes vähän rauhoittumaan, mutta eilen olo oli aivan toisenlainen.

Olin ihan tavalliseen tapaan ajamassa töihin, ja nurkan takana työpaikalta kiinnitin jostain syystä huomiota harmaahiuksiseen, vanhempaan rouvaan, joka oli lähdössä kauppakeskuksen luona ylittämään tietä. Hiljensin vauhtia, aivan kuten edessä oleva autokin - joka vielä pysähtyi odottamaan, että rouva saisi ylitettyä tien. Jostain ihmeen syystä johtuen auton kuljettaja päätti kuitenkin, että lienee parasta kiertää rouva ja päästä liikkeelle nopeammin - mikä sinänsä tuntui todella omituiselta, koska rouva oli ehtinyt jo melkein mennä auton keulan ohi.

Tästä ehkä saattaakin jo arvata sen, mitä tapahtui - auton oikea etukulma tönäisi rouvaa sillä seurauksella, että nainen lensi melkoisella vauhdilla pää edeltä katuun. En ehtinyt kunnolla edes ajatella mitään, kun pysäytin auton, hyppäsin ulos ja menin katsomaan, mikä tilanne oikein oli.

Pienen epäröinnin jälkeen auto, joka rouvaa tönäisi, pysähtyi vähän matkan päähän - minä jäin soittamaan häkeen yhdessä toisen paikalle tulleen naisen kanssa, samalla yritettiin pitää rouvaa paikoillaan ja toivoa, ettei käynyt pahemmin. Siinä tuntui kestävän ikuisuus, että ambulanssi ja poliisi saapuivat paikalle - ambulanssi jopa ajoi kerran tapahtumapaikan sivustakin ja teki turhan pitkän lenkin. Onneksi oli onni onnettomuudessa - rouva pääsi ambulanssin kyydissä sairaalaan ja autoa kuljettanut henkilökin pääsi puolestaan poliisien huostaan. Silti, vielä pitkään työpaikalle pääsyn jälkeenkin tärisytti ja tuntui todella pahalta. Meni koko päivä piloille, sillä se olisi voinut olla kenen tahansa vanhempi, lapsi, sisarus... Kuka tahansa. Kenen tahansa läheinen.

Jatkamassamatkaa työpaikalle - oma lausunto annettu. Surullista.

Eniten mua kuitenkin inhotti autoa ajaneen ihmisen asenne. Se, kuinka hän kehtasi väittää mun valehtelevan - nainen ei hänen mukaansa ollut missään vaiheessa ollut suojatiellä, vaan sen vieressä. Mä olin aivan hänen autonsa takana ja näin aivan saman tilanteen! Ja hei, tottahan se on, että siinä härdellin keskellä ne yksityiskohdat saattoivat ehtiä hämärtyä. Mutta oikeuttaako mikään tekosyy siihen, että saa töytäistä ihmisen kumoon, pää asfalttiin?

Ihan oikeasti toivon, ettei tähän olla menossa ihan koko kansan joukolla. Siihen, ettei lähimmäisestä välitetä, ja oman nahkan pelastaminen on kaikkein tärkeintä. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että ensimmäinen reaktio on juuri oman itsensä puolustaminen, mutta jossain se raja pitää mennä. Onneksi meitä oli useampikin, jotka tilanteen näkivät ja pystyivät kertomaan samalla tapaa myös poliisille.

Kunpa ihmiset vain välittäisivät toisistaan enemmän ja muistaisivat, että jokainen on tärkeä!